Kaikki kylän juorut kulkeutuivat väentupaan.
Äiti avasi oven:
— No lapset, mitä täältä kuuluu?
Ja hän istuutui itse uunin viereen. Nyt puhui vain isäntärenki, muitten vilkuillessa haarikoitaan.
Isäntärenki oli ollut talossa niin kauan kuin muistettiin. Kaikki talon palvelijat jäivät taloon määräämättömiksi ajoiksi. Äiti valitti isälle yhtä mittaa heidän käytöstään. Isä sanoi:
— No, anna niitten mennä.
Äiti kohotti avuttoman katseensa kattoon:
— Mutta kun ne eivät tahdo, sanoi hän.
Ja ne jäivät.
Sisäkköä vaivasi päänsärky. Hän kietoi päänsä moneen käsiliinaan, niin että muistutti vaikeasti haavoittunutta, ja kulki huoneesta huoneeseen valitellen. Parannuskeinona oli taukoamaton kahvivirta, eikä hän koskaan puuttunut mihinkään.