— Päivää, päivää, vastasi koulumestari.
Mutta puna- ja mustahousuiset lapset lensivät pystyyn.
— Niin, sanoi koulumestari, monet pikkuistujat hautovat ilman lämpimäksi
Äiti sulki oven. Käytävän toiselta puolelta oli Tine jo kuullut hänen äänensä ja avannut kamarin oven.
— Tulkaa toki sisään, täällä on lämmin.
Koulussa oli aina lämmin.
— Jumala varjelkoon, minkälainen kuumuus siellä kouluhuoneessa oli, sanoi äiti vaipuen tuolille istumaan. Ei mihinkään ollut niin helppo vajota kuin koulumestarin tuoleihin. Ne olivat niin leveät ja avosyliset kuin olisivat vain istujaa ikävöineet.
— Se tulee lapsista, sanoi Tine.
Kotona väitti äiti, että vanha koulumestari lämmittää liikaa.
Mutta sisällä kamareissa tuntui vain kuivattujen ruusunlehtien ja puhtauden tuoksu.