— Ei, sanoi hän, ja sitten melkein muuttuneella äänellä: sellaisilla käsillä ei voikaan itseään puolustaa.
Hänen tunnelmansa muuttui äkkiä.
— Ei, mutta katsokaa Tinen käsiä, sanoi hän ja katseli ihaillen Tinen ahkeraa kättä, joka taas jakoi vohveleita lapsille. Se oli niin voimakas, vaikkei ollutkaan suuri.
Sitten he alkoivat keskustella kreivitär Dannerista:
— Jumala varjelkoon sitä naista, sanoi Tine.
Kreivitär Danner oli seudun tavallinen puheenaihe. Gottorpin linnahan oli lähellä, ja Gottorpista tulivat kuningas ja kreivitär silloin tällöin Sönderborgiin. Kreivitär toivoi aina pääsevänsä jonnekin, jossa häntä ihailtaisiin.
Kreivittären saapuessa Sönderborgiin, kutsuttiin kaikki saaren virkamiehet rouvineen hänen luokseen päivällisille. Virkamiehet noudattivat kutsua, mutta heidän rouvansa ilmoittivat olevansa estetyt.
Äiti meni sinne melkein yksin.
— Tahdon nähdä hänet, sanoi hän.
— Hyvät ystävät, hän oli totisesti merkillinen.