Isä ja äiti menivät sinne, eikä heitä otettu erittäin armollisesti vastaan. Kreivitär tiesi heidän olevan sukua Sjaellandin piispan kanssa, jonka hän hyvin muisti vihkiäisistään. Kerrottiin, että heidän oli täytynyt pitää piispaa melkein vankina Fredriksborgissa, ennenkuin he saivat hänet pakoitetuksi toimittamaan vihkimisen.
- Kykenevä hän on, sanoi äiti kotiintullessaan kreivittärestä:
— Mutta Herra Jumala, kuinka hän on avokaulainen … ja mitä hän asettaa näkyville? … sellaisia lihaläjiä ei voi paljastaa edes peilinsä edessä…
Koulusta kuului laulua. Vanha lukkari johti laulua ja lapset veisasivat monessa äänilajissa, Se oli hautausvirsi.
Sisällä keskusteltiin edelleen kreivitär Dannerista.
Maan yrtit kukkivat vain hetken, on kaikki täällä katoovaa, on lyhyt aika maisen retken se vaikka Herrast alkuns' saa; ylhäällä minkä Luoja soi kukoistaa iäti se voi.
laulettiin sisällä, lukkarin bassoääni ja lapsijoukon diskantto.
Äiti tiesi monta juttua kreivittärestä. Hän oli kuullut ne appiukoltaan. Hänen ylhäisyydeltään, joka vihasi tätä "henkilöä" sydämensä pohjasta.
Äiti kertoi jutun Fredriksborgin kanavalta. Kuningas ja hänen rouvansa olivat soutelemassa. Silloin Hänen Majesteettinsa Vapaudenkuningas äkkiä raivostui.
— Heittäkää hänet veteen, huusi kuningas: — Heittäkää akka veteen, kirkui hän.