— Niin onkin, sanoi äiti ja juoksi nauraen "isoon kamariin":
— Ei, ei pysykää siellä sanoi hän: minä laulan täällä. Silloin on todella laulua koko talossa.
Ja jos idänmaat sekä lännen me kuljemme etsien ikiviisautta vanhaa maan äärten kaukaisten, hän houkuttaa ja kiehtoo, me kuulemme häntä vain, näet hän on nuori ja kaunis, hän on niin uhkea ain.
Pajassa vaikeni kaikki äänet. Nyt sinnekin kuului, että "rouva laulatti koululapsia".
Seppä kulki pajastaan kirkon ohi koululle. Hän seisoi lukkarin akkunoiden alla kuunnellen.
— Mutta nyt jäämme tänne, huusi äiti ja kaikki juoksivat "isoon kamariin".
— Niin, sanoi Tine, poika saa ruveta näyttelemään.
Poika oli lapsista vanhin. Hänen äänensä oli kirkas kuin soittorasian ja runoja hän osasi. Kaikki, mitä äiti luki, tarttui hänen korviinsa.
Hän levitteli käsiään ja juoksi.
— Kas poikaa, huusi Tine, kas poikaa!