— Ja Herra tietää, mitä hurmaavaa he hänessä huomasivat.

— Mitäkö huomasivat?

Äiti puhui:

— Mehiläiset, Tine, huomaavat, missä kukissa on hunajaa.

— Ehkäpä.

— Hänessä oli kai lemmenhuumaa, sanoi äiti, ja hän oli hetken vaiti.
Sitten sanoi hän kuin itsekseen: Eikä muuta.

He kävelivät yhä. Pysyttekö perässä lapset? kysyi äiti.

Mutta Tinelle hän sanoi, ja kasvot olivat käännetyt ylöspäin tähtiä kohden, joille hän oli antanut monta nimeä.

— Tine, elämässä on vain kaksi suurta tapausta — rakkaus ja kuolema.

He saapuivat suurelle portille. Tine nosti salvan.