— Etkö lähde ulos, sanoi hän.
— Minähän luen.
— Etkö menisi koululle?
— Näethän, että luen.
Hän jatkoi lukemistaan ja käsi käänsi lehtiä. Kului tunti. Kului tunteja. Lapset hiipivät huoneissa.
Mutta joskus pani äiti avatun kirjan polvilleen ja kädet puristettuina lujasti ristiin tuijotti hän eteensä — mykkänä, sitten hän taas luki.
Hän otti kirjoja isän hyllyltä. Hän luki luonnontiedettä ja dogmatiikkaa. Hän luki lukemistaan.
Isä kulki huoneen läpi:
— Etkö ollenkaan aio mennä ulos?
— Huomenna.