Lumipisarat kasvoivat aivan seinän vierustalla, Tine oli polvillaan maassa ja kaivoi näppärillä käsillään, kunnes ne tulivat punaisiksi.
— Katsokaa, katsokaa, huusi hän, löytäessään hentoja vihreitä taimia.
— Kuinka kaunista, sanoi äiti, katsellessaan ikkunasta.
— Mutta on niin kylmä vielä, lisäsi hän ja sulki ikkunan.
Koko talo tuli täyteen lumipisaroita. Palvelustytölläkin oli täysi lasi ikkunassaan. (Siinä oli ristikko edessä; palvelustytöt asuivat kuin vankilassa, mutta miehet pääsivät sisään oven kautta) ja kerran juoksi äiti ulos ja pani kukkavihkon rengin vanhaan hattuun.
Hän tuli aina hiipien, kuin olisi pelännyt häiritsevänsä karjan ruuan märehtimistä. Äiti istui ikkunansa ääressä. Äkkiä hän hyppäsi pystyyn ja juoksi ulos.
— Pannaanpas Jens rengin hattuun lumipisaroita.
Pihan poikki, ulkohuonerakennusten luo.
Jens renki ihan pelästyi. Mutta äiti tempaisi hatun hänen päästään ja pisti lumipisarat nauhan taakse.
Jens-renki jäi seisomaan hattu kädessään.