Sieht er in Herzensnot
Und Qual mich schweben?
Ach, Gott ist tot!
— Und ich soll leben?
[Että jokaisen Föhn-myrskyn
käydessä laviini syöksyy vuorelta
jylisten ja kuolemanpauhuin
— onko se Herran tahto?
Että minun täytyy
ystävällistä tervehdystä vailla
vaeltaa ihmisten seassa outona
— tuleeko se Herran kädestä?
Voiko hän nähdä, miten minä
kuljen sydämenhädässä ja vaivassa?
Ah, Jumala on kuollut!
— Ja minunko pitää elää?]
Kun kuulin hänen laulavan, ymmärsin, että laulu oli häntä miellyttänyt.
Olimme hetkisen aikaa ääneti, sitten kysyin häneltä, eikö hän voisi osottaa minulle virheitä ja ehdottaa muutoksia.
Muoth silmäili minua synkällä, jäykällä katseellaan ja pudisti päätään.
"Siinä ei ole mitään korjattavaa", sanoi hän. "En tiedä, onko sävellys muodolliselta rakenteeltaan hyvä, siitä en ymmärrä mitään. Laulussa on elämystä ja vilpittömyyttä, ja kun en itse runoile enkä sävellä, ilahduttaa minua, että kerrankin löydän jotain, joka tuntuu minusta kuin omaltani ja jota voin laulaa itselleni."
"Mutta teksti ei ole omani", huomautin minä.
"Eikö? No, yhdentekevää, teksti onkin sivuasia. Teidän täytyy kuitenkin olla kokenut se, muuten ette sitä olisi säveltänyt."