No niin, päivät kuluivat ja tuli määrätty ilta. Katsomon täyttyessä seisoin näyttämön takana, kykenemättä kuitenkaan enää tekemään tai neuvomaan vähintäkään. Lopuksi menin Muothin luokse, joka jo oli pukeutunut ja syrjässä melusta eräässä sopukassa tyhjensi samppanjapuolikasta.
"Tahdotko lasin?" kysyi hän osaaottavasti.
"En," sanoin minä. "Eikö se kiihota?"
"Miksi? Tuo hälinäkö? Sellaista on aina."
"Tarkotan sektiä."
"Ei, se tekee minut levolliseksi. Lasin tai kaksi otan aina, kun tahdon saada jotakin aikaan. Mutta mene nyt, on jo aika."
Muuan vahtimestari vei minut aitioon, missä tapasin jo Gertrudin ja molemmat Teiserit sekä erään teatterin johtokunnan jäsenen, joka hymyillen tervehti minua.
Pian tämän jälkeen kuulimme soitettavan toisen kerran. Gertrud katsahti minuun ystävällisesti ja nyökäytti minulle päätään. Teiser, joka istui takanani, tarttui käsivarteeni ja puristi sitä vimmatusti. Katsomo pimeni ja syvyydestä kohosi juhlallisesti alkusoittoni. Nyt tulin mieleltäni rauhallisemmaksi.
Ja nyt kaikui edessäni tuttuna ja kuitenkin vieraana teokseni, joka ei enää tarvinnut minua ja jolla oli oma elämänsä. Menneiden päivien, toiveiden ja unettomien öiden riemut ja vaivat, tuon ajan intohimo ja kaipaus olivat irtautuneina ja toiveen muotoon muuttuneina edessäni, salattujen hetkien mielenliikunnat kaikuivat vapaina ja mukaansa kutsuvina tuhansille vieraille sydämille. Muoth tuli esiin ja alotti hillityn voimakkaasti, kohosi ja tempautui itse mukaan ja lauloi koko synkällä intohimoisuudellaan, ja soprano vastasi korkein, liihottelevin, kepein äänin. Silloin tuli kohta, joka vielä kaikui korvissani aivan sellaisena, kuin sen olin kerran kuullut Gertrudin esittämänä, ja se oli ollut ylistys hänelle ja rakkauteni salainen tunnustus. Käännyin ja katsoin hänen tyyniin, puhtaisiin silmiinsä, jotka ymmärsivät minua ja tervehtivät minua ystävällisesti, ja silmänräpäyksen ajan tunsin koko nuoruuteni sisällyksen ja tarkotuksen koskettavan itseäni kuin kypsyneen hedelmän hienon tuoksun.
Siitä lähtien olin rauhallinen ja katsoin ja kuuntelin kaikkea kuin juhlavieras. Kuulin suosionosotuksia, laulajat ja laulajattaret tulivat esiripun eteen kumartamaan, Muoth huudettiin useat kerrat esiin ja hän hymyili viileästi kirkkaasti valaistulle katsomolle. Minuakin vaadittiin näyttäytymään, mutta olin liiaksi huumautunut eikä minulla ollut haluakaan ontua esille mieluisasta piilopaikastani.