Hän hymyili vain. "Hyvä", sanoi hän kylmästi. "Tanssi sinä sitten kerran valssia! Se tekisi sinulle hyvää luullakseni! Älä toki aina ajattele sairasta jalkaasi, se on vain kuvittelua!"
"Ole vaiti", huusin suuttuneena. "Tiedät vallan hyvin, että se on toista. Tanssisin varsin mielelläni, jos voisin, mutta se on mahdotonta. Mutta sinä voisit vallan hyvin hillitä itseäsi ja olla järkevä. Juominen täytyy sinun ehdottomasti jättää!"
"Ehdottomasti! Rakas ystävä, minua melkein naurattaa. Minun on yhtä mahdotonta muuttua muuksi ja heittää juomista, kuin sinun tanssia. Minun täytyy pysyä siinä, joka vielä hädin tuskin pitää minut hengissä ja hyvällä tuulella, ymmärrätkö? Juopoissa saattaa tapahtua kääntymys, kun he pelastusarmeijassa tai jossain muualla löytävät jotakin, joka tyydyttää heitä vielä pysyväisemmin ja paremmin. Minullakin on ollut sellaista, naiset. Mutta toisten naisten kanssa ei minulla voi olla enää mitään tekemistä sen jälkeen kuin hän, joka oli omani, on jättänyt minut, siis — —"
"Hän ei ole jättänyt sinua! Hän tulee takaisin. Hän on vain sairas."
"Niin luulet sinä ja niin luulee hän itsekin, sen tiedän. Mutta hän ei tule takaisin. Kun laiva on tuomittu uppoamaan, on rottien tapana paeta siitä. Ne eivät todennäköisesti myöskään tiedä, että laiva on hukassa. Ne tuntevat vain vastenmielistä kauhua ja pakenevat, varmaankin siinä hyvässä aikomuksessa, että pian tulevat takaisin."
"Äh, älä puhu tuolla tavalla! Olet useasti ollut elämääsi kyllästynyt ja kuitenkin on kaikki jälleen muuttunut hyväksi."
"Aivan oikein. On muuttunut sen vuoksi, että löysin lohdutuksen tai huumauksen. Joskus oli se nainen, joskus rakas ystävä — niin, sinähän olet minulle myöskin jo tehnyt sen palveluksen! — toisen kerran musiikki tai menestys teatterissa. No, ja nyt eivät nämä seikat minua enää ilahduta, ja senvuoksi juon. En voisi laulaa ottamatta ensin paria lasillista, mutta en voi myöskään ajatella, puhua enkä elää siedettävästi — ottamatta ensiksi paria lasia. Ja nyt lyhyesti — saarnaaminen täytyy sinun jättää, niin hyvin kuin se sinulle sopiikin. Sattui jo kerran ennen näin, noin kaksitoista vuotta sitten. Silloin myöskin joku saarnasi minulle eikä hellittänyt; se koski erästä tyttöä, ja sattumalta oli se vielä paras ystäväni — —"
"Ja sitten?"
"Hän pakotti minut heittämään hänet ulos, ja sitten ei minulla enää pitkään aikaan ollut ystävää, ei oikeastaan ennenkuin sitten sain sinut."
"Tämä on selvää puhetta."