Oli ilta. Aurelia oli kertonut Julialle Johanneksesta, opetuslapsesta, jota Herra rakasti. Nyt he seisoivat ääneti pylvässalin kaidepuuhun nojaten ja katsellen ilta-auringon valaisemaa seutua. Samassa alkoi portailta kuulua askeleita. Julia tunsi Aurelian värähtävän, kun hän kääntyi mennäkseen vierasta vastaan.
Aurelia oli aikonut sanoa niin paljon, mutta nyt kun Johannes seisoi hänen edessään, ei hän saanut sanaa suustaan. Hän ojensi vain molemmat kätensä Johannekselle, ja Johannes sanoi hiljaa: "Armo, laupeus ja rauha Jeesukselta Kristukselta, joka on meidän kanssamme totuudessa ja rakkaudessa!"
Vasta kun oli istuttu, alkoi keskustelu käydä. Aurelia kysyi nyt, mikä saattoi Johanneksen lähtemään näin kauas Jerusalemista, aina maan rajojen ulkopuolelle. Ja Johannes vastasi: "Kauan olen halunnut nähdä sinua. Herrakin puhui sinusta usein. Uskollisesti olet auttanut ja seurannut meitä kaikessa. Tämä ei sentään yksin tuonut minua tänne. On minulla asiatakin. — Tulin kastamaan sinua ja Luukasta."
"Mitä! Kastamaan! Mutta tehän olette tähän asti epäröineet, emmehän ole juutalaisia."
"Niin, olemme epäröineet, mutta emme epäröi enään, sillä Herra itse on osoittanut, että taivasten valtakunta kuuluu kaikille, niin roomalaisille kuin juutalaisillekin. — — —
"Kerroinhan äsken jo, kuinka tuon kauhean vainon jälkeen Filippus saarnasi Samariassa ja kuinka kastetut saivat Pyhän Hengen. Täältä Samariasta vei Herran Henki Filippuksen Gassaan vievälle tielle, jossa hän tapasi Etiopian kuningattaren hoviherran. Tämä oli käynyt Jerusalemissa rukoilemassa. Nyt julisti Filippus tälle ylhäiselle miehelle evankeliumia ja kastoi hänet tien varrella. Mutta kastamisen jälkeen tempasi Herran Henki Filippuksen ja toi hänet takaisin. — Kun Filippus sitten kertoi minulle kaikesta, ajattelin heti: Ei mikään voi estää kastamasta Aureliaa ja Luukasta, koska Herra itse lähetti Filippuksen kastamaan Etiopian miestä. Minulla oli oikein vaikea olla, kun muistin epäröimistämme, ja heti kun Luukas tuli, läksin hänen kanssaan. Ja tässä nyt olen. Haluatko edelleen kastetta?"
"Oi, älä kysy! Se on suurinta, mitä voin toivoa! — Mutta kastatko myöskin ystäväni Julian, roomalaisen rouvan? Hän rakastaa Herraa ja haluaa kastetta."
"Kastan! — Uskotko, Julia, että Kristus on Jumalan Poika?"
"Uskon."
"Uskotko, että hän kuoli meidän synteimme sovitukseksi?"