"Olet nähnyt jumalan! Elävänä! Aurelia! En käsitä! Nähnytkö jumalan elävänä?"
Aurelia kietoi kätensä ystävänsä vyötäisille ja vei hänet istumaan mukavalle leposohvalle. Sitten hän kertoi hänelle kaiken, mitä tiesi Jeesuksesta. Hän kuvaili oman tapaamisensa Genetsaretin rannalla, kertoi Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta ja vihdoin ihmeellisestä illasta, jolloin hän selvästi tunsi Jeesuksen läsnä-olon.
Julia oli iki-ihmeissään. Hänen oli vaikea käsittää kaikkea. Sairaitten parantamisen hän vielä ymmärsi — oli semmoisesta ennenkin kuullut — mutta kuolleitten herättäminen, ylösnousemus ja nuo ihmeelliset opetukset! Rakastaa vihollisiaan! Ei, ei, kaikki meni yli ymmärryksen! — Mutta Aurelia oli kärsivällinen selittäen yhä uudestaan. Ja kun hän vihdoin kertoi, miten jo satoja vuosia sitten oli ennustettu Kristuksen tulosta, kirkastuivat Julian kasvot äkkiä ja hän sanoi: "Kuules, nyt minä tiedän, kenestä Vergilius puhuu neljännessä paimenrunossaan! Hän ennusti Kristuksen tuloa! Annas kun haen!" — — —
Samassa jo palasi Julia, kädessä pergamenttikäärö, jonka hän varovasti aukaisi. Hetken etsittyään hän luki:
"Syntyvi poika ja
uudelleen alkaa
vuossatain mahtava kierto.
Sukupolvi uuss'
taivaasta astuvi alas.
Juno, armoinen ollos
pojalle, mi ajan kultaisen alkaa!
Rikoksemme jäljet poistuvat kaikki.
Rauha on maassa,
luonnossa yltäinen kyllyys.
Käärme on kuoleva.
Karja ei jalopeuraa pelkää."
"Aurelia, eikös olekin tämä ennustus Kristuksesta?"
"Mahdollisesti! Mutta sille, joka on nähnyt Herran ja tuntenut hänen läsnäolonsa, eivät ennustukset enään paljon merkitse, Herra itse on kaikki kaikessa. — Jäi äsken kertomatta, että tuota onnellista aikaa Pyhän Hengen vuodatuksen jälkeen ei kauan kestänyt. Ne, jotka surmasivat Herran, alkoivat vainota hänen oppilaitaankin. Jalo Stefanus kivitettiin kuoliaaksi, ja monen piti paeta Jerusalemista. Sukulaiseni Luukas on juuri matkalla ottamassa selkoa, miten Herran omien on käynyt."
"Sinäkin olet siis Kristuksen oma?" kysyi Julia.
"Olen. Vaikka ei minua ole vielä kastettu, Herran oppilaat kun eivät ole olleet selvillä siitä, saavatko he kastaa semmoisenkin, joka ei ole juutalainen. Mutta uskon varmasti, että minun osakseni tulee sekin autuus."
"Kunpa se tulisi minullekin! Koko Isis-salaisuus tuntuu nyt niin tyhjältä kaiken sen rinnalla, mitä olet kertonut Kristuksesta."