Vihdoinkin kaikki oli valmiina, ja miehet nostivat veneen varovasti hautaan. Sitten he levittivät veneen yli suuria tuohia ja nahkoja sekä loivat haudan umpeen. Miesten vierittäessä suuria kiviä haudalle, alottivat naiset itkuvirren. — Kohta siinä jo syötiin höyryävää hernekeittoa tuokkosista; mutta itkuvirren sävel kaikui yhä yksitoikkoisena, alakuloisena, ja ihmiset tunsivat seisovansa kalman kynnyksellä, salaperäisen käsittämättömän edessä.
Päivä oli jo painunut metsän taa, ja hämärä hiipi yli talvisen hangen, kun ihmiset hiljaa poistuivat kalmistosta. Impi jäi melkein huomaamattaan paikalleen. Siinä hän seisoi pyhän kuusen alla yksin, yksin. Nyt vasta jätti jäykistävä turtumus hänet ja hän itki, — oi, hän aivan vaikeroi tuskasta. Isä, isäkulta! Ja hän muisti vain ne kerrat, jolloin isä oli ollut hänelle hyvä, sanomattoman hyvä. Oi, ja niitä kertoja oli paljon, — isä oli aina hyvä, mutta hän, Impi, miten paljon parempi hänen olisi pitänyt olla. Ja hän oli niin yksin, ei ollut enään isää turvana! Isä raukka, hän oli paljon kärsinyt! Nyt vasta hän osaisi olla isälle oikein hyvä, — nyt kun isää ei enään ollut.
Vihdoinkin Impi lähti täältä henkien paikasta, jossa moni ei olisi ollut yksin. Mutta Impi ei pelännyt, hän tiesi, etteivät henget hänelle tee pahaa. Kalmiston laidassa hän pysähtyi pyyhkimään kyyneleitään. Tähdet tuikkivat ylhäällä, ja kalmiston kuuset alhaalla virittivät hiljaisen, surunvoittoisen hautauslaulun:
Oi, inehmonlapset, rakastakaa, rakastakaa!
Olkaa hyviä, ikuisesti hyviä!
Vain rakkaus elää ja hyvyys ei kuole
Kuusien alla, kuusien alla.
RUSKO.
Seuraavana aamuna aikoi Tuuri lähteä Kultarannasta, mutta silloin Impi sanoi: "Sinä jätät lähtösi huomiseen!"
"Ja minkä takia?" kysyi Tuuri ihmeissään.
"Niin näes, Syys-Rusko ei valmistu ennen huomista kanssasi matkalle", vastasi Impi ja hänen silmistään pilkisti veitikka.
"Syys-Rusko!" toisti Tuuri ja hänen äänensä kuvasti sanomatonta hämmästystä.
Mutta Impi hymyili: "Niin juuri, Syys-Rusko. Enhän voi lähettää sinua yksin sinne tyhjään pirttiin. Vai etkö haluakaan Syys-Ruskoa kanssasi?"