Mahtavan miesjoukon oli Igor koonnut pohjolan matkallaan. Hyvin meni matka ensin Laatokalle ja siitä Ilmenjärven rannalle, jossa oli vanha, kuuluisa kauppapaikka, Holmgård. Mutta nytpä olikin vaikea matka edessä, kun piti vetää veneet maata myöten Dnjeprin latvoille. Suurimmat uiskot jätettiinkin sentähden talvehtimaan Holmgårdiin.
Eräänä iltana katselivat Kiovan asukkaat ihmetellen ruhtinaansa paluuta. Noin suuri ja komea miesjoukko! Mitähän lienee tekeillä?
Hirvolla oli ollut matkalla paljon katseltavaa, ihmeteltävää. Mutta vasta Kiovassa oli hänen hämmästyksensä rajaton. Voi tuota ihmispaljoutta, ja tuohikattoisia pirttejä aivan vierekkäin, nurkka nurkassa, loppumattomiin! Mistähän saivat kaikki kaskimaita? Kapeat kujat kiertelivät pirttien välissä liejuisina, roskaisina. — Mutta upea on ruhtinaan pirtti, ja komea on talli. Suuri ja loistava oli Igorin hovikin. Satoja ihmisiä siihen kuului, ottamatta ollenkaan lukuun sitä asestettua miesjoukkoa, russia, joka vakituisesti oli hänen seuranaan.
Hovin keskeinen henkilö oli Igorin puoliso Olga, kuulu kauneudestaan, mutta myös sydämettömyydestään ja ilkeydestään. Paljon hän kuitenkin piti miehestään, vaikk'ei hänen hellyytensä juuri muille riittänyt. Niinpä nytkin Olga heti pani toimeen suuret pidot Igorin kunniaksi.
Häikäisevää loistoa saivat pohjanmiehet nähdä näissä pidoissa. Sadat vahakynttilät valaisivat molempia suunnattomia pirttejä, — ei päreet kuten pohjolassa oli tapana. Pöydät notkuivat ruokien painosta. Viini ja olut vuoti virtanaan.
Naisten suuressa parvessa herätti Olgan nuori sukulainen, ihana Tsaj erikoista huomiota. Hänen häikäisevä kauneutensa näytti tekevän valtavan vaikutuksen pohjanmiehiin, ei vähimmin Hirvoon.
Illan tullen alkoivat kisat sellaiset, että Suomen miehet katselivat niitä aivan kummeksien.
TALVI GÅRDARIKESSÄ.
Hirvo viihtyi mainiosti Kiovassa. Ensi hetkestä oli Tsaj vanginnut hänen mielensä. Ja kuunkierron kuluttua hän jo tiesi, ettei hän ainoastaan rakastanut, vaan että hän myöskin oli rakastettu, niin paljon kuin Tsaj koettikin peitellä tunteitaan. Kukapa nainen oikeastaan olisikaan voinut vastustaa Hirvoa, tuota kauneinta miestä ilman alla. Kultarannan Impi lie joskus tullut Hirvon mieleen, mutta pian se sieltä karkottui Tsaj'n herättämäin tulisten tunteitten tieltä. — — —
Talvi teki tuloaan. Maa jäätyi, ja eräänä aamuna alkoi pudota suuria, pehmeitä lumihaahtuvia. Nyt tuli Igorille ja hänen miehilleen kiire. Rekiä ja hevosen valjaita korjattiin kovalla touhulla. Kun kaikki saatiin kuntoon, jakoi Igor miehensä ryhmiin ja pani kullekin ryhmälle päällikön. Itse hän tuli suurimman joukon päälliköksi. Nyt lähdettiin veronkantomatkalle, tuolle kuuluisalle poljudje-kierrokselle, jota kesti kaiken talvea. Kukin ryhmä sai oman alueensa kierrettäväkseen, parhaat paikat kiersi Igor itse. Näin tulivat verot tarkalleen kootuksi ja samalla saivat alueet elättää miehet ja hevoset yli talven. Väliin Olgakin oli ollut mukana poljudje-kierroksella, mutta tänä talvena hän jäi Kiovaan. Sinne jäi paljon pohjanmiehiäkin, vaikka moni oli lähtenyt veronkantomatkallekin.