Suureksi ilokseen oli Hirvokin saanut jäädä Kiovaan. Ilokseen todella, sillä Tsaj oli nyt hänen kaikkensa, — ajatukset eivät enään edes pysähtyneet Kultarantaan.
Hauskasti vierivät illat naistuvassa, jossa naiset ahertivat käsitöineen. Siinä kehrättiin, kudottiin, ommeltiin Olgan johdolla. Tervasvalkea loimusi, ja Hirvo laski leikkiään. Välillä hän lauleli iloisia lauluja, joita oli lapsena oppinut. Toisinaan hän taas soitti vanhaa kanteletta, vaikk'ei hänen soittonsa ollutkaan kehuttavaa. Yksinpä jäykkä Olgakin näkyi kiintyneen Hirvoon, tuntui kuin ilman häntä ei olisi tultu toimeen. — — —
Pian kuitenkin käänsi talvi selkänsä, tuli kevätpuoli. Kun ensimäiset pälveet ilmestyivät päivänpuoleisille rinteille, alkoivat verottajat vähitellen saapua takaisin Kiovaan. Suunnattomasti oli veroina saatu hunajata, vahaa, turkiksia ja orjia. Heti kun Dnjepr loi jääkuorensa, saapui Kiovaan paljon maakansaa. He toivat myytäväksi uusia, pitkiä jokiveneitä, ja Igor osti ne kaikki maksaen hyvin — kerrankin. Niihin sitten lastattiin kaikki verotavarat.
PERUNIN JUHLASSA.
Oli kaunis kevät-ilta. Hirvo seisoi Dnjeprin rannalla ja katseli lukemattomia täydessä lastissa olevia kauppaveneitä sekä uljaita urhouiskoja. "Huomenna siis valkenee lähtöpäivä", puheli hän itsekseen, "vaan eipä taida tällä pojalla nyt ollakaan lähtö mieleen. Mitä mä huolin mainetöistä. No, lähdettävä sitä kuitenkin on…"
Hirvo heräsi mietteistään, kun eräs maakansan vaimo lähestyi häntä. Vasta kun nainen pääsi luo, purskahti Hirvo nauramaan. "Tsaj, miksi ilmestyt noin oudossa asussa?" kysyi hän.
Ja Tsaj kertoi vilkkaasti: "Niin näes, maakansa viettää tänä yönä suuren Perunin juhlaa tuolla, tuolla kaukana lakeudella. Mieleni tekee hirveästi mukaan tuolle juhlalle, sillä siellä ilmoittaa suuri tietäjä, miten teille käy Miklagårdin retkellä. Olen salaa poistunut Olgan luota. Lähdethän mukaan juhlalle, en oikein uskalla sinne yksin."
Hirvoa ei tarvinnut kahdesti kutsua. Lähdettiin heti matkalle. Pian päästiin Kiovasta. Jo kuljettiin läpi tammimetsän. Nyt saavuttiin tasangolle, jonka keskeltä häämötti jotakin.
"Mikä tuolla kummulla häämöttää?" kysyi Hirvo.
"Se on suuren Perunin kuva", vastasi Tsaj.