Pitkin talvea oli Impin kuva tuontuostakin noussut Hirvon mieleen. Mutta nyt, kun hän taas näki Impin, heräsivät hänen tunteensa kahta voimakkaampina eloon. Tsajn kuoltua oli hän alituinen vieras Kultarannan kisoissa ja iloilloissa. Ja ihmisillä näytti olevan niin paljon arvailemista sen takia. — Hirvo pani liikkeelle kaiken miellyttämistaitonsa, ja naiset olivat häneen kovin ihastuneita. Impi vain oli aina yhtä kylmä, yhtä välinpitämätön. Vain jonkun sanan hän vaihtoi Hirvon kanssa silloin tällöin.

Mutta Hirvo ei heittänyt toivoaan. Kotiinpäin kulkiessaan hän tuumi itseksensä: Tähän päivään asti ei ole löytynyt naista, joka olisi voinut Hirvoa vastustaa, eikä sitä löytyne vieläkään. Ymmärrän jäykkyytesi, Impi. Se johtuu siitä, kun toin toisen tullessani. Mutta odota, odota, vielä jäykkyytesi katoaa. Ennenkuin syys luo huurrettaan yli maitten, olet sinä Hirvon oma, varmasti Hirvon oma. Silloin vasta juhlitaan! Silloin saa Kulkijan harppu soida! Etelän viiniä on Hirvolla hääjuhlia varten, etelän…

KULKIJAN KERTOMUS.

Oli mitä ihanin ilta. Käki kukkui, ja kevätkaskien käry sekaantui lehtojen tuoksuun. Impi asteli mietteissään metsäpolkua. Hän palasi Karvetista kotiin. Nyt hän saapuu juuri salmen rannalle, ja silmät etsivät venettä, millä soutaisi yli salmen Kultarannan puolelle. Vaan jo pysähtyvätkin silmät muuhun. Meren rannalla siinä on kallio, kalliolla kaatunut puu, ja puulla istui Kulkija. Hän tuijotti synkkänä syvyyteen. Oli totuttu siihen, että Kulkija sai olla missä oli, tehdä mitä teki, kukaan ei häntä koskaan häirinnyt. Mutta nyt oli hänen muodossaan jotain niin synkkää ja murheellista, ettei Impi voinutkaan äänetönnä ohi kulkea, kuten aina ennen. Hän meni lähemmäksi ja kysyi: "Helkky, mitä täällä murheellisena mietit?"

"Muistelin vain äitiäni."

"Äitiäsi! — Niin todella, tietysti sinullakin on äiti ja isä, vaikka en sitä ole tullut ajatelleeksi."

"Niin minulla oli kerran äiti ja isä, mutta nyt minulla ei ole kumpaakaan."

"Ei kumpaakaan, Helkky!"

"Ei. Kadotin heidät samana päivänä jo kauan sitten."

"Samana päivänä!"