"Niin näes, hyvä minun on Kultarannassa olla, kovin hyvä. Mutta en jaksaisi kestää sitä, kun Kultarantaan tulee isäntä, ja siksi on parempi, että lähden sitä ennen pois. — Sinä tapasit tänä aamuna Hirvon lehdossa."
Impin kasvoilla leikki hymy. Hän piteli yhä kiharaista päätä käsissään ja hänen äänensä oli hellän pehmeä, kun hän virkkoi: "Niin Helkky, Kultarantaan tulee todella pian isäntä, tulee jo tänä iltana."
"Hirvoko?"
"Ei. Ei Hirvo tule, en ole häntä koskaan rakastanut, vaan tulee toinen, tulee Helkky, Kulkija-Helkky, Helge."
Iki-ihmeissään, melkein pelästyneenä loi Kulkija katseensa Impiin. Näkyi, ettei hän ollut koskaan mitään tällaista edes uneksinut. Mutta kohta hänen katseensa painui alas ja hän sanoi: "Kuninkaat ja kuninkaanpojat ovat lähteneet Kultarannasta rukkasten kera. Köyhän, kodittoman Kulkijanko ottaisit?"
"Oi, Helkky, mitä merkitsevätkään rikkaudet sinun rinnallasi! Sinä itse olet aarre vertoja vailla, kalliimpi kaikkea, kaikkea."
Äkkiä kätki Kulkija päänsä Impin syliin ja itki hiljaa. Nuo nyyhkytykset tuntiessaan Impi vasta tiesi, kuinka sanomattomasti hän rakasti Kulkijaa, — oi, oli jo kauan rakastanut. Eikä hän vain rakastanut, hän tunsi äidin hellyyttä koditonta Kulkijaa kohtaan. Ja hänen sydämensä aarre nousi kätköstään, koko sielu värähteli rajattoman onnen säveleistä. Kulkija yhä nyyhkytti. Impi kohotti hiljaa kiharaisen pään, ja lämpiminä yhtyivät heidän huulensa ensi suudelmaan. — — —
Päivä painui jo lännen maille, kun Kulkija vihdoin nousi. He lähtivät yhdessä rannalle ja ottivat veneestä Helkyn harpun ja huilun. Sitten he käsikädessä kulkivat metsän läpi kohti Kultarantaa. Mutta keskellä lehtoa pysähtyi Helkky ja sanoi: "Impi, minä en ymmärrä niitä miesten töitä. Ei minusta ole isännäksi suureen kartanoon. Olen vain soittaja."
"No, minä ymmärrän miesten töitä ja onhan meillä vanhoja miehiä, jotka johtavat askareita. Soita sinä vain, niinkuin soittanut olet."
"Ja sitten, Impi, ei minusta ole uhrimenojenkaan johtajaksi, sillä kunnioitan yksin valkeata Kristusta. — — — Olen kastettukin siellä etelässä. — Mitä sanot, etkö ihan pelästy kun tämän kuulet."