"Niin, se oli silloin nuoruuden hullutusten aikana. Tapasin täällä Suomen markkinoilla ihmeen ihanan Joensuun tyttären, enkä saanut rauhaa ennen, kun voitin hänet omakseni. Ja niin tulin Joensuun isännäksi ja Suomen mieheksi. Sangen onnellisia olivatkin ne viisitoista vuotta, jotka yhdessä elimme. Nyt on juuri kolme vuotta siitä, kun vaimoni niin odottamatta kuoli. — Kuules Luonto — tuota — olet kai huomannut, miten usein olen tänä vuonna vieraillut Kultarannassa. Niin, näes, sinun kuuluisa Impisi minut sinne on vetänyt. Mitä sanot, antaisitko hänet minulle vaimoksi? Olenhan kyllä parikymmentä talvea vanhempi Impiä, mutta mitäs tuosta, vielä olen terve ja voimakas."
Luonto pysähtyi hämmästyneenä: "Mitä sanotkaan, Sarvi! Etkö muista, että olen aina luvannut tyttäreni sellaiselle, joka asettuu Kultarantaan ja ottaa koko saareni, minulla kun ei ole poikaa. Mutta sinullahan on itselläsi komeat pirtit ja laajat alueet, viet emännän kotiisi. Ei Sarvi, sinä et sovi, niin kunnon mies kuin oletkin."
"Ehkäpä kylläkin sovellun. Poikani tulee kohta mieheksi ja ajattelen, että hän saakoon Joensuun alueet, koska ne kerran olivat hänen äitinsä omia. Minä tulisin sitten Kultarannan isännäksi."
"Kas Sarvi, ei sinua suotta sanota viisaaksi! Sepä mainiota! Sinulle annan tyttäreni, annan ilman lunnaita. Parempaa miestä ei ole näillä ilmoilla! Mikset ole ennemmin kertonut aikeistasi?"
"Olen pelännyt, että Impi vastustaisi. Mielihyvällä ei hän vaimokseni tule."
"Pyh! Kaikkea puhutkin, vaikka olet jo parrakas mies. Mitä merkitsee naisen tahto — ei yhtään mitään! Tuossa on kourani, ja Impi on sinun."
"Kertovat, että Impi pitäisi Hirvosta."
"Niin no, kukapa naisväestä ei olisi ihastunut Hirvoon. Onko kauniimpaa miestä Suomessa nähty! Mutta mitäs hänellä sitten muuta onkaan! Olisipa edes sankarin poika, mutta köyhän kalamiehen poika. Ei, Hirvo ei uskalla edes katsettaan kohottaa tytärtäni kohti. Ja sitäpaitsi, näithän, että hän meni Igorin mieheksi, on siis poissa koko talven ja seuraavan kesän, jos koskaan palaa. Impi on sinun, saat tulla koska haluat."
Sarvi oli tavattoman iloinen. Se vain vähän pisti, että jos ei Impi tahdokaan.
Jutellessa olivat miehet tulleet suuren suon rantaan. Nyt alkoi hidas kulku. Polku kierteli kuivimpia kohtia ja milloin tuli oikein vetelä, oli siihen kaadettu puita, joita myöten kuljettiin. Kaukana vilahti valkea ja edellä kulkeva Luonto kuiskasi: "Kotona on Musta-Peuko."