Tämä osasi mainiosti keksiä askarteluja Helkylle. Hän puhui vain silloin tällöin sanan, mutta hän aivan kuin aavisti, mistä Helkky piti. Ensin työskenneltiin luostarin asepajassa, aika kun oli kovin rauhaton. "Rosvo tullee, pittä olla, millä frater lyö sitä nasukseen", toimitti hän Helkylle. — Sitten he maalailivat tauluja ja veistivät ristiinnaulitunkuvia, joita lähetettiin pakanoille epäjumalten sijaan. Viimeiseksi he valmistivat ihmepuun, jommoista ei ennen oltu kuultu, eikä nähty. Itse apotti ihastui siihen niin, että se asetettiin kirkon pääalttarille. Kultalinnut istuivat sen oksilla ja vihreät lehdet välkkyivät kynttilöitten valossa.
Kaikki luostarin asukkaat olivat iloissaan nähdessään, miten Helkyn terveys nopeasti palautui veli Taciturnuksen viisaassa hoidossa. Pian sai Helkky tehdä pieniä matkoja luostarin ympäristöön metsiin ja vuorille. Ja sydäntalven aikana lähetti Frater Taciturnus hänet Liudolfin kanssa läheiseen kaupunkiin katsomaan hullunkurista narrijuhlaa, jota pojat aivan kuollakseen nauroivat. Ja onkos hassumpaa nähty: Narripiispa astuu juhlakulkueen edellä matkien surkeasti messua ja hänen jälessään tulevat narripapit ja -kuoripojat mitä hullunkurisimmin puettuna. Kuoripojat soudattivat ilmassa suitsutusastioita, joissa paloi — kengänrajoja! Kirkossa viimeiseksi matkittiin kaikkia toimituksia yleisen ilon vallitessa. — Toiset veljistä jo pudistelivat päätään näille parannuspuuhille, mutta silloin sanoi apotti: "Frater Taciturnus kyllä tietää, mikä sopii Helkylle."
Apotti on matkalla.
Talvi oli kääntänyt kylkeään, tultiin kevätpuolelle. Rosvot alkoivat taas liikuskella, kuten niin monasti ennenkin. Kaksi kertaa ne olivat uhanneet itse luostaria, mutta sen muurit olivat vahvat, sen veljet tottuneita aseitten käyttöön, joten vaara vältettiin. Elämä oli kaiken kaikkiaan käynyt niin rauhattomaksi, että apotti päätti lähteä kuningas Oton luo neuvottelemaan asiasta ennenkuin tämä lähtisi aikomalleen Italian retkelle.
* * * * *
Apotti on matkalla — Bruuno, veli veikeä, astui reippain askelin luostarin puutarhaan.
Apotti on matkalla — Bruuno, veli veikeä, hymyili.
Apotti on matkalla — Bruuno, veli veikeä, vihelti.
Siinä hän jo saapui kellarimestarin matalaan majaan. "Kuules, ukko, nyt sinä aukaiset parhaan viinitynnyrisi tapin ja annat veljille ylimääräisen viiniannoksen."
"Enkä aukaise!"