Käki kukkuu kuusikossa: äiti, äiti!
Sammakkokin kurnuttaa puron partaalla: äiti, äiti!
Helkky jää ihmeissään kuuntelemaan. Ja voi! Nyt laulaa koko ilma, koko metsä, kaikki vuoret, laaksot, maat, notkelmat yhtä ainoata suurta kevätvirttä: äiti, äiti!
Helkky kääntyi äkkiä ja riensi takaisin luostariin. Ensimäiselle veljelle, jonka hän tapasi, sanoi hän: "Minä lähden kotiin Kultarantaan. Mieleni palaa pohjolaan, synnyinmaahani Suomeen! Se on kevään maa niin ihana, että aurinkokin sitä katselee yökaudet."
* * * * *
Veljet ovat tärkeässä neuvottelussa. Apotti puhuu: "Me toivoimme tuosta miehestä niin paljon, toivoimme hänestä synnyinmaansa käännyttäjää. Ja nyt hän lähtee, eikä hän ole edes kastettu." — Kauan keskustelivat veljet Helkyn lähdöstä, joka oli niin odottamatta tullut heidän eteensä. Päätökseksi tuli, että Helkyn lähtöä ei estetä, mutta Frater Taciturnuksen on koetettava taivuttaa hänet kasteeseen.
Frater Taciturnus riensi iloisena Helkyn luo, sillä hän tunsi "poikansa". Helkyllä ei ollut mitään sitä vastaan, että hänet kastettaisiin, hän oli itsekin sitä usein ajatellut kuunnellessaan kertomuksia Kristuksesta ja pyhimyksistä.
Luostarikirkon ovenpielessä oli suuri kastemalja. Mutta veli Bruuno tahtoi itsepäisesti, että Helkky kastettaisiin vanhassa kastekappelissa, joka sijaitsi puron partaalla, vähän matkaa luostarista. Kappelia ei vuoskymmeniin oltu käytetty ja se oli sentähden ränsistynyt. Veli Bruuno lupasi korjata sen, ja niin päätettiin Helkky kastaa kappelissa.
Aamu oli ihana. Aurinko paistoi. Linnut lauloivat. Puro solisi. Helkky ja apotti seisoivat misteliköynnösten ja kevätkukkien koristamassa kappelissa. Nyt sinne astuivat kummit: Frater Taciturnus, Bruuno, Paulus ja Liudolf. Veljet seisoivat kappelin ympärillä tarkoin seuraten kastetoimitusta. Ensin tuli "luopuminen": Helkky lupasi luopua kaikista entisistä jumalistaan ja haltijoista. Sitten tuli "tunnustus": Helkky saneli hiljaa uskontunnustuksen. Nyt hänet upotettiin puron puhtaaseen veteen. Kun hän sieltä nousi, pukivat kummit hänen ylleen valkean kastepuvun. Sitten hän polvistui, ja apotti laski kätensä siunaten hänen päälleen. Nyt apotti ja Helkky läksivät rinnan kappelista, perässä tulivat kummit. Veljet seisoivat polun kahdenpuolen laulaen Te-Deumia. Astuttiin luostarin kirkkoon kiitosmessuun. Kuoripojat lauloivat: "Veni, creator spiritus!" [Tule, Pyhä Henki, Luoja!] Sadat vahakynttilät paloivat, pyhä savu suitsusi. Helkky polvistui pääalttarille, jonka yllä riippui ristiinnaulitunkuva. Veljet panivat siunaten kätensä hänen päälleen. Korkealla kumisivat kirkonkellot. Rukouksen jälkeen lauloivat kuoripojat: "Gloria sit Deo in exelsis, pax in terra, homibus bona voluntas!" [Kunnia olkoon Jumalalle korkeudessa, maassa rauha, ihmisille hyvä tahto!] — Helkky oli kuin unessa. Hänestä tuntui, että kellojen kumu nosti hänet kirkastusvuoren kultaisille kentille.
* * * * *