Hämeessä.
Koroisten markkinat olivat olleet ja menneet. Myöhäiseen yöhön olivat Kultarannan miehet kertoneet markkinauutisia kotiväelle. Vihdoinkin sammutettiin päre ja käytiin levolle. Mutta tuskin olivat miehet saaneet unen päästä kiinni, kun hirveällä rymyllä lyötiin pirtin seinään. Silmänräpäyksessä oli Sampsa jalkeilla ja riensi keihäs kädessä ovelle. Tunnettuaan Karvetin Voiman äänen hän päästi kiireesti oven telkeet. "Mitä on tapahtunut? Onko vainolainen liikkeellä?"
"Hirtehinen! Jos olisikin vainolainen, saisi edes tapella! Mutta kun tulevat, herjat, salakähmäisesti, ryöstävät naisen!"
"Mitä! Onko Sinisukka ryöstetty?" kysyi Sampsa ja kalpeni.
"On niinkin! Hornan jäämit! [hämäläiset] Lempo soikoon!"
"Mistäs tiedät, että ne olivat jäämejä?"
"Näin omin silmin. Olimme juuri panneet maata, Sinisukka vielä jotain askaroi. Silloin aukeaa äkkiä ovi, herjat hyökkäävät sisään, sieppaavat tytön ja katoavat metsään. Rapolan Utro oli tietysti ensimäisenä. Läksin heti miehineni jälessä, mutta sainkos minä niitä kiinni. Sen verran vain saimme selville, että herjat olivat mereltä tulleet ja sinne menneet."
"Niin, jäämit olivat tänä vuonna vesiteitä tulleet Koroisten markkinoille. Me lähdemme sotapursilla heti ajamaan lempoja takaa."
"Mutta minäpäs tiedän, ettemme heitä löydä mutkikas on saaristo."
"Mitä me sitten teemme?"