"Mutta olettehan nähnyt, miten hyvin se on Kultarannassa menestynyt", selitti Sampsa.
"Hyvinhän se kyllä on teillä menestynyt. Mutta eihän meillä ole edes siemeneksi rukiita ja monta vakkaa menee kirveeltä tuohon kaskeen."
Sampsa lupasi lainata siementä Kultarannan aitasta. Kauan siinä kuitenkin vielä vastustettiin. Mutta niin siinä lopulta kävi, että kaski päätettiin kylvää rukiille, vaikka useat vanhoista miehistä pudistelivat päätään arvellen, että se oli liian suurta uhkapeliä. Miten ihanan ohran se olisi ensi kesänä kasvanut ja jos nyt menee hukkaan koko komea kaski, jos…
* * * * *
Helkky palasi muitten mukana kaskenkylvömatkalta. Siinä jo vedettiin vene teloilleen. Muut lähtivät verkkaisin askelin päin pirttiä, mutta Helkky riisui konttinsa ja rupesi rannassa viruttelemaan nokisia käsiään. Sitten hän istahti rantakivelle. Orava raksutteli rantatammessa, ja iso lokkiparvi kellui lahdelmalla. Kuinka hohtavan valkea olikaan niitten rinta ja siniharmaat siivet välkkyivät. Helkyn mieli tuli kumman kevyeksi katsellessaan siinä oravan hyppelehtimistä ja lokkien leikkiä. Hän oli jo aivan eläytynyt näihin kotoisiin askareihin. Kaikki olikin mennyt paremmin kuin hän oli luullutkaan. Hän oli odottanut, että nuoret tiedustelisivat loppumattomiin, missä hänen harppunsa oli, ja miksei hän soittanut. Mutta kukaan ei ollutkaan maininnut yhtä halkaistua sanaa koko harpusta. Kun äiti ei siihen koskenut, tunsivat kaikki aivan vaistomaisesti, etteivät hekään saa siihen kajota.
Vihdoinkin Helkky lähti. Kun hän pääsi pihalle, seisoi äiti siinä kuin odotellen. "Kuules, Helkky", sanoi äiti, "istuhan hetkeksi tähän pihapaadelle, minulla on jotakin kerrottavaa sinulle".
Kun he olivat istuneet, jatkoi äiti: "Kävin tänään Karvetissa ja minun on sanomattoman sääli nuorta, hentoa Pilvikkiä. Tiedätkö, että hän on vasten tahtoaan joutunut Karvetin Voiman vaimoksi, isä oli vain tehnyt kaupat kysymättä Pilvikin mieltä. Siellä Hämeessä oli Pilvikillä kuitenkin jo mielitietty, Kantalan Ohto, jota hän kovasti rakasti. Vuoden on hän nyt jo vuottanut, että Ohto tulisi hänet pelastamaan. Mutta Ohtoa ei kuulu, ja Pilvikki uskoo sen johtuvan siitä, että Ohto ei tiedä, missä Pilvikki on. Kahden yön kuluttua on Koroisten markkinat, jonne varmaan tulee jäämejäkin. Tahtoisitko sinä ottaa selvää, onko Ohto tullut markkinoille ja sitten kertoa hänelle Pilvikin kohtalosta?"
"Kyllä, äiti, minä teen sen mielelläni."
"Jos et Ohtoa tapaa, niin lähetä sitten jonkun luotettavan miehen mukana hänelle Pilvikin terveiset."
* * * * *