"Kyllä voit, — rakkaus antaa voimia."
"Mutta äiti! Olen aina luullut, että se — — — että se tuntuisi sinusta vaikealta!"
Äiti veti Ilman äkkiä luokseen, sanoi: "Kun tiedän sinun tulevan onnelliseksi, ei mikään tunnu vaikealta. Ajattelemme nyt vain sinua. Eerik on hyvä poika, pidän hänestä paljon."
"Niin, äiti, niin hän on. Tämä kaikki on vain kovin ihmeellistä.
— — — Ymmärrätkö sinä?"
"Kyllä lapseni! Mene nyt levolle, olet väsynyt! Nuku sydämesi kevätkukkien tuoksuun!" Ja hetkisen tuntui äidistä, kuin ei hän voisikaan luopua nuorimmastaan, mutta vain hetkisen.
"Äiti, rakas äiti", oli ainoa, mitä Ilma sai sanotuksi.
* * * * *
Syysmarkkinat Koroisissa olivat päättyneet. Kauppauisko toisen jälkeen laskihe alas Aurajokea saarekkaalle merelle. Mutta Airiston selällä erkani kaunis pursi voijolaisten joukosta ja käänti kokkansa pohjoiseen. Saarien suojassa nosti se purppurapurjeet ja laski Kultarannan valkamaan. Kohta kerrottiin koko Luonnonmaalla, koko Suomessa, kuinka Voijolan Eerik vei Kultarannnan Ilman komeassa purressaan kotiinsa Voijolaan. Tehtiinpä tapauksesta laulukin, joka talvi-iltoina kaikui monen nokisen kurkihirren alla.
Kevät keskellä syksyä.
Saapui sateinen syksy. Helkky ei lähtenytkään syysmetsälle, kuten ennen. Miksi ei häntä nyt salolle vetänyt, ei hän oikein itsekään tiennyt, tekemättä vain matka jäi. Monet ajat kuluivat myöskin Karvetissa. Päivisin hän huolehti töistä ja iltasin oli niin soma istua hiiloksen ääressä ja jutella Pilvikin kanssa kaikesta. Helkky kertoili matkoistaan, ja Pilvikki taas kuvaili kotiseutuaan Hämettä, kuinka kauniita siellä olivat vaarat ja järvet, pakkas-yöt ja kesäiset illat. Pilvikin kasvot värähtelivät ja silmät kyyneltyivät kotiseudun kaipauksesta. Ja Helkky tunsi sydämessään syvää sääliä ajattellessaan, kuinka tuo hento ja herkkä lapsi oli riistetty heimonsa keskuudesta ja heitetty ypöyksin vieraitten luo, puolisoksi miehelle, jota hän vain pelkäsi. Voi kohtalon kovuutta! Ja Helkky rupesi kertomaan uusista suunnitelmistaan, miten Pilvikki parhaiten pääsisi Hämeeseen heti, kun poi'ut vain on varttunut senverran, että voi ajatella matkaa. Pikku Voima tuntui aivankuin tietävän, että hänestä oli kysymys ja kapusi Helkyn syliin jokeltamaan.