"Niin, äiti! Olen jo kauan rakastanut Seppoa, sillä hän on hyvä, sanomattoman hyvä. Kuulisit, kuinka hän soittaa joskus huiluaan rantakivellä. Äiti, minä todella rakastan, en sille mitään mahda."
"No mutta, eikö Seppo sitten pidä sinusta?"
"Pitää kyllä — niin luulen ainakin. Mutta hän on niin ujo ja arka, ei hän edes uskalla uneksia kuulun Kultarannan tytärtä vaimokseen."
"Mikset sinä ole vapauttanut häntä arkuudestaan, kun kerran pidät hänestä?"
"Olen ajatellut, ettet sinä pitäisi siitä, jos Seppo jäisi vävyksi
Kultarantaan."
"Rakas, rakas lapsi! Kuinka sellaista olet voinut ajatella! Otinhan itsekin kerran kulkijan hyvän ja hellän. Tiedätkö, suurempaa iloa et voisi minulle tuottaa, kuin että jäät Kultarantaan. En kestäisi enään uudestaan sitä, mitä tunsin, kun Ilma nousi Eerikin purteen."
"Sitten, äiti, olen pelännyt sitäkin, että saan usein kuulla, kuinka puolisonani on köyhä metsästäjä. Sampsan Terhen on pisteliäs. Hän tietää olevansa suuren Joensuun tytär, eikä voi ollenkaan ymmärtää, että sydän voi kiintyä sellaiseenkin, jolla ei ole sukua, ei rikkautta — — —."
Äiti suoristautui äkkiä, sanoi: "Älä unohda, että Kultaranta on minun kotini, jonka nokisen kurkihirren alla oma tyttäreni aina on asuva turvassa. — Katsos, suku ja rikkaus on kyllä muualla kaikki kaikessa, mutta ei Kultarannassa. Niin kauas ajassa taaksepäin kuin kertovat pyhän tammen vuosimerkit, on Kultarannassa aina sydämen tunteet asetettu rikkauden edelle. Ja siksipä meillä aina onkin ollut enemmän onnea kuin muualla. Jos joskus on sattunut, ettei sukuni jäsen ole saanut sydämensä valittua, silloin on onnikin kaikkonut kauas. Onneton oli isäni, eikä voi Sampsaakaan sanoa onnelliseksi. Mutta isoisäni, joka orjanaisen kohotti Kultarannan emännäksi, oli sanomattoman onnellinen. — Oma lapseni, ota Seppo ja ole onnellinen!"
"Äiti, rakas äiti, sinä olet niin ihmeellinen", sai Hyvämieli vaivoin sanotuksi.
Ilta jo hämärtyi, kun he nousivat veneeseen kulkeakseen salmen poikki kotirantaan. Soutaessaan sanoi Hyvämieli: "Seppo on kai jäänyt meille, kun hän vasta tänään päivällä tuli. Äiti, minä tiedän, että hän odottaa meitä."