"Kun minä tulen Kultarantaan, niin hankithan, Helkky, minullekin sellaiset jalkalaudat?"
"Sukset ne ovat. Tietysti hankin, jos vielä joskus Kultarannassa lienen."
"Mutta mihin sinun kertomuksesi jäikään. Läksitte tröndien maahan."
"Niin, en ikinä unohda yötä, jonka vietimme tunturin laella, nuotion ääressä. Savu nousi patsaana korkeuteen. Tähdet tuikkivat taivaan korkeassa kuvussa ja siniset revontulet loimottivat pohjan taivaalla. Ilma oli täynnä ihmeellisiä sointuja. Silloin tunsin, miten pieni on ihminen, miten turhaa hänen elämänsä."
Liudolf eli mukana. "Jatka", pyysi hän.
"Tröndien maassa majailimme mahtavan Håkon jaarlin luona ja soit… ja meitä kestittiin hyvin. Me pääsimme jaarlin kanssa suureen uhrijuhlaan. Täälläkin oli lehto ja temppeli. Pääsimme temppeliinkin ja näimme siellä kultakoristeiset jumalan kuvat. Uhriverta priiskoitettiin meidänkin päällemme pyhällä vihdalla ja sitten siveltiin sillä temppelin seinät punaisiksi. Sillä aikaa kun uhriliha kiehui temppelin keskellä suuressa padassa, joimme kuohuvia olutmaljoja jumalten kunniaksi."
"Joitko sinäkin?"
"Join tietysti ja söin uhrilihaa."
"Jeesus Maria, mutta sinähän saastutit itsesi epäjumalan uhrilla ja semmoisesta on hirveä rangaistus! Se on yksi kahdeksasta pääsynnistä."
"Älähän nyt kauhistu! Tiedäthän, etten ole kastettu, vaikka veljet usein puhuvatkin siitä valkeasta."