"Ah jumalat kutsuu,
Mua kuolema vartoo,
Pois kiiruhtakaamme,
Jo valkyrjat kotihin viittoo.
Ja salissa Odinin
Kilvet kultaiset välkkyy,
Ja juhlassa aasain
Juon olutta kohta.
Elonretkeni loppu on tullut,
Hymyhuulin mä kuolen."
Henrik läksi paimenpojan luo. Ensin katseli poika ihmetellen vierasta.
Mutta pian hän rupesi iloisesti juttelemaan.
"Etkö pelkää susia ja ilveksiä? Näin aamulla ilveksen puussa", puheli
Henrik.
Poika: "Enkä pelkää. Minulla on hyvä jousi ja keihäs."
Henrik: "Ovatko ne sinua ahdistelleet milloinkaan?"
Poika: "Ovat kylläkin. Kerrankin ne ryöstivät multa vuohen. Mutta tavallisesti ne pakenevat, kun lähetän nuolen. En lähde kovin kauas, sillä siellä on petoja enemmän. Olen tässä lähempänä ja laulelen, niin ne pysyvät kauempana karjastani."
Henrik: "Mitä sinä äsken lauloit?"
Paimen: "Bjarkamalin."
Henrik: "Mikä se on?"
Paimen: "Laulu Ragnarin kuolemasta."