Poika: "Laulu-Björniltä."
Henrik: "Kuka on Laulu-Björn?"
Poika: "Mikä sinä olet, kun et sitä tiedä. Laulu-Björn on Laulu-Björn."
Henrik: "Missä hän asuu?"
Poika: "Tuolla laaksossa on hänen pajansa."
Henrik: "Löydänkö minä sinne?"
Poika: "Minä tulen sinua saattamaan, koska näytät olevan vähän tyhmänlainen."
Käsikädessä kulkivat he laaksoa kohti. Kun he pääsivät niin kauas, että
Laulu-Björnin maja näkyi naavakuusen alta, palasi paimen takaisin, ja
Henrik jatkoi yksin matkaansa. Mutta tunturilta kuului kohta paimen
laulu:
"Ja vastasi tyttö:
En uskalla ottaa
Kirjokangasta tuota,
Mi Toora-Hirveää
Kaunisti kerran.
Mun nimein on Kraaka
Ja pukunain sarka,
Kun paimennan vuohia
Kivillä rantain."
* * * * *