Aamun valjetessa lähdettiin taas matkalle. Yöt vietettiin nuotion ääressä paljaan taivaan alla. Vihdoinkin päästiin asutuille maille. Ja Mälarin rannalla sai Henrik istua kuninkaan viereen rekeen. Lähdettiin kirkasta jäätä myöten matkalle. Kuninkaan hird ratsasti, mutta useat suurmiehet ajoivat reellä. Vasta Sigtunassa levähdettiin kunnollisesti. Kuninkaalla tuntui olevan kiire kotiin. Siinä jo tultiin Ekoln-lahteen ja ajettiin Fyrisjoen jäätä ylös Itä-Årosiin eli Uuteen Upsalaan.
XVIII. UPSALASSA.
Hevonen pysähtyi kuninkaan talon eteen, ja reippaana nousivat Eerik ja Henrik reestä. Hirnahtelevien hevosten ohi astuivat he jykevistä hongista rakennettuun tupaan. Henrik katseli ihmetellen ympärilleen. Tupa oli tavattoman suuri, ja avonainen takka oli nurkassa — ei keskellä lattiaa, kuten joka paikassa muualla oli ollut. Ja savukin meni kiviuomaa myöten ulos, niin ettei sitä hiventäkään ollut tuvassa, vaikka iloinen tervasvalkea paloi takassa. — Katto-ikkuna oli peitetty ohuella nahalla, jonka läpi valo himmeänä virtaili tupaan. Kaappeja seinillä, arkkuja tässä ja juhlallisen jykevä tammipöytä tuossa. Siihen keskeytyi Henrikin katseleminen, kun kuningatar Kristiina miehensä seurassa ryhdikkäänä tuli tervehtimään Henrikkiä, Johannesta ja Coppmannusta. Kristiina loi läpitunkevan katseensa Henrikkiin, kuin yhdellä silmäyksellä nähdäkseen, mikä hän oli miehiään. Sitten hän viittasi palvelijoille, jotka heti täyttivät simalla hopeahelaiset sarvet. Vanha, isiltä peritty tapa oli näet sellainen, että tervetulijaismalja juotiin aina matkaturkit päällä. Kuningas Eerik nousi nyt kunniaistuimen korokkeelle, nosti sarvensa korkealle ja puhui: "Terve valtakuntani, voimakas Sveea! Terve heimoni maa, Uplanti! Terve kotoiset pirtit ja polut! Teidän ylistykseksenne tyhjennän sarveni." Ja kuningas tyhjensi ensimäisen simasarven, samoin muut. Heti täyttivät palvelijat ne uudestaan. Kuningas kohotti taas sarvensa ja sanoi: "Terve sinulle Henrik, Sveean uusi piispa! Terve teille hengen miehet Coppmannus ja Johannes! Teidän kunniaksenne tyhjennän sarveni!" Vielä kolmannen kerran täyttivät palvelijat sarvet, ja Eerik sanoi: "Kohotan kuohuvan simasarveni rakkaan puolisoni Kristiinan ja poikani Knuutin terveydeksi!" — Vasta nyt riisuivat tulijat turkkinsa ja istuivat tammisen pöydän ääreen aterioimaan.
Iltapuolella lähti kuningas Eerik vieraineen Pyhän Kolminaisuuden kirkkoon. Niin somalta tuntui Henrikistä astella mutkaista kujaa ja katsella, kuinka savu sakeana kohosi matalien pirttien räppänäreiästä tai seinäaukosta kapealle kujalle.
Ihmeissään jäi Henrik katselemaan Pyhän Kolminaisuuden kirkkoa. Ja tyytyväisenä Eerik virkkoi: "Osataan täällä Sveeassakin jotakin tehdä."
Henrik: "Mutta piispan talo ja kirkko ovat Vanhassa Upsalassa, miksi on tuo komea kirkko rakennettu tänne?"
Eerik: "Se on nyt niin, että siellä Vanhassa Upsalassa — siellä nyt on — — — sinne ei nyt tahdottu rakentaa näin komeata kirkkoa. Tähän satamapaikkaan kaupunki kuitenkin kerran siirtyy. Ja sitten — siellä on vielä tuo vanha lehto, jossa ihmiset joskus salaa uhraavat vanhoille jumalille. On siellä vielä tuo vanha temppelikin 'Korkeat salit', vaikkakin rappeutuneena. Ja taikakummutkin siellä ovat — minne ne siirtäisi kummut ja lehdot. Siksi rakennettiin tuo kirkko tänne, vaikka minunkin suuri kartanoni on Upsalassa."
Henrik: "Vai on siellä vielä tuo kuuluisa epäjumalien temppeli. Sen me pian maahan sorramme."
Eerik: "Varovaisuutta ystäväni! Ei siellä enään uhrata. Mutta kansa katselee hartaudella tuota vanhaa pyhäkköä, jossa esi-isämme ovat vuossatoja jumaliaan palvoneet. — Minä en ole tahtonut sentähden ärsyttää kansaa. Mahdollisesti sinä voit sortaa temppelin maahan. Mutta ole varovainen. Pystyyn sen jätti kuningas Stenkilkin aikoinaan."
Henrik aikoi sanoa jotakin, mutta Eerik aukaisi kirkon oven ja he astuivat komeaan pyhäkköön. Heitä vastaan tulivat Pyhän Kolminaisuuden kirkon molemmat papit, Upsalan kaikki kolme pappia ja muutamia lähiseudun hengenmiehiä ja munkkeja. Kunnioittaen tervehtivät he uutta päämiestään. Kauan he sitten yhdessä neuvottelivat kirkon oloista. Päätettiin, että Coppmannus ja Johannes saivat mennä Henrikin kanssa Upsalaan ja muodostaa siellä entisten pappien kanssa tuomiokapitulin, niinkuin pyhä isä Roomassa oli määrännyt. Mutta nämä Pyhän Kolminaisuuden kirkon papit saivat edelleen jäädä tänne Itä-Årosiin.