Luminen talvi oli mennyt. Uusi kevät kylvi kukkiaan kunnaille, ja kottarainen vihelti rantatammissa. Piispa Henrik kulki Itä-Årosin mutkikkaita kujia Fyrisjoen rannalle, jossa laiva oli lähtövalmiina. Alakuloisena asteli kuningas Eerik hänen rinnallaan ja totisia olivat saattamaan lähteneet papitkin. Kun päästiin rannalle, virkkoi kuningas: "Ystäväni Henrik, ajattele nyt vielä kerran tarkoin aikeitasi ja peruuta tämä mieletön matka! Muista Johanneksen kurjaa kohtaloa! Se sama kohtalo odottaa sinuakin, Odinin tietäjä elää siellä yhä."
Henrik: "Jumala on suurempi kuin Odinin tietäjä. Hiuskarvaakaan ei putoa päästäni Hänen tahtomattaan. Minä luotan Jumalaan koko sydämestäni."
Eerik: "Häneen luotti Johanneskin. Ja sittenkin vei hänet surma."
Henrik: "Uskon senkin tapahtuneen Jumalan tahdosta. Joka paikassa, minne Herran viinimäki on istutettu, on taimia täytynyt alussa kastella marttyyrien verellä. Ilolla ovat Herran miehet antaneet elämänsä evankeliumia saarnatessaan, ilolla tiedän Johanneksenkin kuolleen. Elämänsä uhrasi meidän Herrammekin ristillä toisten hyväksi. Miksi siis me pelkäisimme kuolemaa."
Eerik: "Mutta täällä Sveeassa on sinulla kyllin työtä, täällä sinua tarvitaan, täällä sinua kaivataan. Juuri kun olet saanut kaiken järjestykseen, lähdet. Ah, liian kova on kohtalomme. Emme varmaan ole olleet sinulle kyllin hyviä, sinä jumalanmies."
Henrik: "Oi, olette, olette. Täällä on minulla aivan liian hyvä, täällä on tie tasoitettu, polku tehty helpoksi kulkea. Siksipä tahdonkin lähteä sinne, missä kukkulat ovat alentamatta, Herran viinimäki istuttamatta."
Eerik: "Mutta jos surma yllättää sinut jo ennen, kun pääset tuonne kaipaustesi maahan, Suomeen. Ei päässyt Johanneskaan kuin Ahvenanmaalle."
Henrik: "Kaikki on Jumalan kädessä."
Eerik: "Mutta sanonpa sen, että jos aika olisi toinen, jos ei Tanskan kuningas Sven Grade nyt hätyyttäisi Göötanmaata, niin läksisinpä laivoillani sinun kanssasi Ahvenanmaalle ja verottaisin kaikki saaret, kuten esi-isäni ennen. Ja sitten kastettaisiin kaikki asukkaat yhdellä kertaa, itse Odinin tietäjäkin."
Henrik: "Herran viinimäen istuttaminen ei ole miekan työtä. Tuuleen kylvi aikanaan Olavi Pyhä käydessään ristiretkellä Suomessa. Turhaan levitti Sigurd Jerusaleminkävijä kristinuskoa Smålantiin, miekan kylvö ei itänyt. Turhaa työtä samoilla seuduilla miekkoineen teki Knuut Lavard. Mutta valkean Ansgariuksen kylvö iti täällä Mälarin rannoilla, samoin Pyhän Davidin, Pyhän Eskilin ja monen muun. Ja niin on vieläkin: Herran sanan kylvö ei ole miekan työtä, siksi lähden mieluummin yksin tuon suuren meren yli."