XXV. ISÄ PIETARI.
Vene pysähtyi Nousniemen rantaan, ja Henrik hypähti reippaana maalle.
Kummulla joen varrella oli pieni puukirkko, jota Henrik hämmästyen
katseli. Se oli kuin eksynyt pienokainen keskellä mittaamatonta metsää.
Mutta tuossa tuli jo vastaan Nousiaisten vanha, harmaahapsinen pappi.
"Vi-vihdoinkin tulet. Ju-Jumala on täyttänyt rukoukseni", sanoi isä
Pietari.
Miehet astelivat papin taloon Toposiin. Henrik istahti lavitsalle ja sanoi: "Hämmästyin vallan, kun näin tuossa niemen kärjessä kirkon."
Pietari: "Se onkin Suomen a-ainoa. O-oli täällä muitakin, mutta va-vainonmies on polttanut. Hiltin-Johannes jo sata vuotta sitten kastoi Kaalannin ja sinne ra-rakennettiin monta kirkkoa. Mutta ri-ristinvihollinen poltti kirkot Kaalannissa, poltti täällä etelämpänä. Ne rakennettiin uudelleen, mutta taas ne po-poltettiin."
Henrik: "Kuinka kummassa on sinun kirkkosi säilynyt, sehän näyttää jo vanhalta?"
Pietari: "Sillä onkin o-oma salaisuutensa. Kauan sitten hallitsi täällä ku-kuningas Sampsa. Hänellä oli ihmeen i-ihana tytär, jota Köyliön kuningas mieli puolisokseen. Mutta Sampsa oli ka-kastettu ja hän luovutti tyttärensä vain sillä eh-ehdolla, että Köyliön kuningas ei saa milloinkaan häiritä Valkean Kristuksen palvontaa Nousiaisissa, eikä ka-kajota Hänen asuntoonsa. Sillä Köyliön kuninkaat ovat kaikki olleet ri-ristinvihollisia. Köyliön ku-kuningas se kirkot poltti kahdesti täällä ja Kaalannissa ja piti sitten tihutyönsä kunniaksi mahtavan uhrijuhlan Köyliön Saaressa, jossa u-uhrattiin kastettuja lapsiakin heimon vanhoille jumalille ja ha-haltijoille."
Henrik: "Voi surkeutta! Onko siellä Köyliössä nyt ristinvihollinen kuninkaana?"
Pietari: "No nyt siellä onkin, Lalli hurjimus. Hän on jo uhkaillut niitäkin, jotka Kaa-Kaalannista tulevat tänne Nousiaisiin messua kuuntelemaan. Mutta isiensä lu-lupaukselle on hänkin kuuliainen, Nousiaista ei ahdistele."
Henrik: "Mikä Jumalan johdatus, että on edes yksi turvallinen paikka, jossa ihmiset saavat sielulleen lohdutusta."
Pietari: "Saavat, minkä saavat. O-olen jo vanha ja väsynyt. En jaksa enään, kuten nuorena, ja I-Ingegärdkin on poissa. — Kuinka hyvä, että tulit nyt juuri. Huomenna alkaa täällä kirkon suuri syysjuhla, johon aina saapuu paljon kansaa lä-läheltä ja kaukaa. Nyt saat sinä toimittaa jumalanpalveluksen. Minä olenkin jo neljäkymmentä syksyä peräkkäin toimittanut syysmessut."