Henrik: "Kristus on suurempi kuin Köyliön kuningas. Minä luotan Häneen."
Pietari: "Kristus on suuri. Mutta polttaneet ovat Köyliön kuninkaat jo kahdesti Kristuksen kirkot. Ja Lalli on muita mahtavampi. Koko Suomen heimon hän aina kutsuu Köyliöön suuriin uhrijuhliin, ja silloin virtailee uhrieläinten veri. Luja on Lalli, se muista!"
Henrik: "Mutta Kristus on lujempi. Hiuskarvaakaan ei putoa päästäni Hänen tahtomattaan. Minä uskon, että juuri Kristus antoi minulle ajatuksen jäädä talveksi tänne Suomeen. — — Luuletko, että löydän täältä nuorukaisia, joita voisin kasvattaa papeiksi?"
Pietari: "Ky-yllä. Avoin on kansan sydän Valkealle Kristukselle. —
Mutta Lalli?"
Henrik: "Sanoinhan jo, että Jumala on suurempi kuin Lalli. Minä uskon kulkevani Jumalan tietä, kun jään tänne Suomeen talveksi. Etkö sinä voi uskoa Kaikkivaltiaaseen?"
Pietari: "Ky-yllä. Häneenhän minä olen uskonut ja uskon. Mutta siitä asti, kun I-Ingegärd kuoli, on elämäni ollut hapuilemista. Ingegärd minua kuljetti Jumalan tietä, nyt astun pimeydessä."
Henrik: "Herra luo kyllä valoa pimeyteen. Mutta pelkäätkö, jos jään tänne sinun kattosi alle talveksi?"
Pietari: "En, en ollenkaan. Mitäpä minusta, vanhasta ukkorievusta, onhan Ingegärd jo kuollut. Mutta minä pelkään, että muut saavat kärsiä, että La-Lalli…"
Henrik: "Jumala on Lallia suurempi. Jos et itsesi takia pelkää, niin jään tänne. — Luuletko, että saan täältä oppilaita?"
Pietari: "Ky-yllä. Mun poikani, joka nyt on pitkällä eräretkellä, tulee varmaan mielellään. Usein hän on jo minua autellutkin ja olen mä yrittänyt opettaa hänelle messujakin. Papiksi poikani parhaiten sopiikin, koska ei ole naikkostakaan itselleen ottanut. — Kuuluvat siellä etelässä jo semmoistakin vaativan, ettei muka pappi saa ottaa puolisoa. Tyhmiä miehiä ne, eivät tienneet, minkälainen oli Ingegärd ja mitä minä olin, kun hän eli. Silloin olin mies, nyt olen tyhjä varjo. Sano sinä se heille. Sano, että täällä pohjan äärillä on niin hyvä, kun on rinnalla toinen — Ingegärd näes — joka saattaa pakkasen pehmeämmäksi, pu-purevan vihurin lempeämmäksi ja syksyiset illat iloisemmiksi. Sano se heille, että täällä taivas itse viittoo ihmislapsia kulkemaan kaksittain, käsikädessä luonnon ankarien lakien alla."