Maria: "Ah, isä Henrik! Jumalan rauhaa!"
Henrik: "On niin ihana ilma tänään, että istahdan tähän kynnykselle.
— Tullessani katselin kohisevaa kevätpuroa ja ajattelin Pyhää
Kristofferia. Muistatko, Maria, kertomusta Pyhästä Kristofferista?"
Maria: "En, isä!"
Henrik: "Kerron sen sitten. Pyhä Kristoffer oli se suuri ja voimakas pakana, joka oli päättänyt palvella maailman mahtavinta herraa. Niin tuli hän erään kuninkaan palvelukseen. Mutta kun hän huomasi, että kuningas pelkäsi pahaahenkeä, meni hän pahanhengen palvelukseen. Kauan hän luuli, että pahahenki oli mahtavin maailmassa. Vaan kerran kulki hän pahanhengen kanssa tietä, jonka varrella oli risti. Silloin teki pahahenki pitkän kierroksen ristin ohi, ja Kristoffer sai tietää, että pahahenki pelkäsi erästä Kristus-nimistä miestä, joka oli ripustettu ristille. Silloin meni Krisfoffer Kristuksen palvelukseen, ja eräs erakko kastoi hänet. Mutta kun erakko käski Kristofferin paastota ja rukoilla, vastasi tämä: 'Minun ruumiini vaatii ruokaa ja rukoilla en osaa, anna minulle jotain sellaista työtä Kristuksen palveluksessa, jota minä voin suorittaa!' — Läheisyydessä oli virta, jonka yli kuljettiin kahlaamalla, ja johon sentähden moni hukkui. Nyt sanoi erakko: 'Kristoffer, sinä olet suuri ja voimakas, rakenna itsellesi maja virran rannalle ja kanna yli kaikki, jotka sinua pyytävät Kristuksen nimeen!'S Kristoffer teki niin ja oli valmis yöllä ja päivällä kantamaan kulkijoita. Kerran yöllä huudettiin häntä toiselle rannalle. Kahdesti hän kävi turhaan katsomassa, kolmannella kerralla oli siellä pieni lapsi. Kristoffer otti lapsen harteillensa ja alkoi kulkea virran poikki. Mutta mitä pitemmälle hän pääsi, sitä enemmän alkoi lapsi painaa, niin että hän lopulta oli uupumaisillaan virtaan. Vihdoin hän pääsi toiselle rannalle ja siellä hän sai tietää, että lapsi olikin hänen kuninkaansa Kristus. — — — Niin, niin Maria, tämä Kristofferin kulku kuvaa meidän kulkuamme elämän virran poikki, ja joskus antaa Kristus meille sangen raskaita kannettavia. Sinunkin osaksesi, Maria, tulee raskas kuorma."
Maria: "Minunko! Mitä sanot, isä Henrik?"
Henrik: "Kuten kuningas Eerik on jo sinulle puhunut, pitää sinun heti vesien auettua lähteä Suomeen viemään Lallille sanaa ristijoukon saapumisesta. Sinä olet ainoa suomenkieltä osaava täällä ja sinä olet ainoa, jota ei Lalli kohtele pahasti."
Maria: "Säästä minua, isä Henrik! Lalli on kyllä hyvä, väliin oikein helläkin, mutta hän on niin hirveän kiivas ja äkkipikainen, että voi lyödä minut vaikka kuoliaaksi, kun kuulee, millä asioilla kuljen. Ja Valkeata Kristusta vihaa hän veriin asti, niinkuin kaikki Saaren sankarit ovat tehneet. — En, minä en uskalla lähteä Lallin luo."
Henrik: "Älä unohda, että tämä on Jumalan asia. Jumala sinua käskee lähtemään tälle matkalle, ja Hän voi sinua varjella kaikessa. Mutta jos niinkin sattuu, että kuolema sinut kohtaa, silloin vievät pyhät enkelit sielusi kiirastulen ohi taivaan ihanuuteen, ja Kristus itse ojentaa sinulle marttyyrikruunun palkinnoksi. Maria, Jumala sinua käskee. Älä vastusta Hänen tahtoaan!"
Maria: "Rakas isä Henrik, vaikealta tuntuu lähteminen. Mutta koska se on Jumalan tahto, niin lähden."
Henrik: "Jumala ja pyhät siunaavat sinua." — — —