"Ketä olette?"
"Minä, Kokemäen kuningas, täällä olen miehineni. Palaan kosiomatkalta.
Avaahan toki, Kerttu!"
Heti aukeni ovi ja Kerttu otti iloiten vastaan kuninkaan ja hänen nuoren puolisonsa. Kertun molemmat pojatkin heräsivät kolinaan, nousivat istumaan lavitsalle ja hieroivat unisia silmiään.
Kerttu: "Pian mä teille ruokaa haen, ja paimenpojat menevät hoivaamaan hevosia."
Kuningas: "Kuinka kummassa teillä valvotaan tähän aikaan?"
Kerttu: "Lalli miehineen on hirven-ajossa. Illalla oli hirvilauma jo saarroksissa, niin että odotamme miehiä kotiin joka hetki. Väsyneitä ovat pitkästä ajosta, siksi mä tässä pirttiä lämmitän, ruokaa varustelen."
Henrik astui sisään ja heitti turkin päältään. Kun Kerttu näki piispan puvun, pudotti hän kädestään karhunliikkiön ja kävi kalman kalpeaksi. — "Mitä", sammalsi hän, "uskallatko sinä, Kokemäen kuningas, tuoda Lallin kurkihirren alle Valkean Jumalan tietäjän, Saaren ikivanhan suuruuden hävittäjän! — Olisipa Lallini kotona!"
Kuningas: "Parempi, että Lallikin alkaisi palvella Valkeata Kristusta.
Uutena aikana puhaltavat uudet tuulet. Ei Lalli vihallaan mitään voita."
Kerttu: "Vai ei voita! Sen sanot sinä luopio, haltijoitten häpäisijä, Kokemäen tervasuu! — Lalli on sentään Lalli. Hyh, sinä Kiesuksen tietäjä, luuletko saavasi ruokaa Lallin talosta? Et ikinä! Muille toki annan ruokaa sukujemme vanhan ystävyyden vuoksi. Mutta sinulle, tietäjä, en anna palaakaan! Sanonpa mä paimenpojalle, ettei hän anna sinun hevosellesikaan ruuan hiventä."
Ja tuiskuna lensi Saaren kiivas emäntä pihalle. Mutta samalla kun hän käski toisen paimenen ottaa heinät piispan hevosen edestä pois, kuiskasi hän jotakin toisen paimenen korvaan. Ja Kertun astuessa pirttiin katosi paimen suksineen metsään. Äkäisenä asetti emäntä nyt ruuat pöydälle. Kun vihdoinkin kaikki oli kohdallaan, käski hän muut syömään, vaan ei piispaa. Henrik nousi kuitenkin muitten mukana ja sanoi ajopojalleen: "Pilttiseni, tule sinäkin syömään, vaikka ei tämä Saaren emäntä soisikaan meille virkistystä. Mutta olethan uupunut sinäkin, ja lämmin ruoka tekee hyvää. Maksamme sitten kaksinkerroin. Nuori hevosemmekin tarvitsee kauroja. Vie niitä sille, maksan nekin moninkerroin!"