Kerran Santeri — se oli oppipojan nimi — kysyi, tiesikö Hermanni, joka oli oppinut, miten ikiliikkuja valmistetaan. Hermanni selitti tietonsa mukaan, että ikiliikkujan valmistaminen on mahdottomuus, syystä ett'ei mikään kone voi itsellään pysyä liikkeessä. Sitä ei Santeri ottanut uskoakseen. Hän oli kuullut, että Ameriikassa muuan suutari oli keksinyt sellaisen vasaran, joka aina hakkasi nauloja kengän pohjiin, tai yöt päivät takoi pohjanahkoja pehmeiksi. Muuan veijari oli varastanut keksinnön, vienyt sen pois ja hukannut.
Sitä ei Hermanni puolestaan uskonut, mutta keskustelua sellaisenaan hän piti luottamuksen osotuksena Santerin puolelta. Ettei Santerille kuitenkaan tulisi mitään vahinkoa nurinkurisista käsityksistään, Hermanni hänelle laajalti selitteli painojen lakia, joka tekee ikiliikkujan sulaksi mahdottomuudeksi.
Silloin Santeri alkoi nauraa:
— Sinä olet tyhmä, vaikka käyt koulua. Etkö sinä tiedä, että jos asettaa parikymmentä hampailla varustettua pyörää ympyräksi, niin että hampaat tarttuvat toisiinsa, ja antaa sitte yhdelle pyörälle vauhdin, joutuvat kaikki liikkeeseen, eivätkä koskaan lakkaa. Ensimäisen pyörän hampaat tarttuvat toisen hampaisiin, sen taasen kolmannen hampaisiin ja niin edespäin aina viimeiseen pyörään asti, jolloin sen hampaat jälleen tarttuvat ensimäiseen, siitä toiseen ja aina edespäin. Etkö sinä ymmärrä, ettei ympyrällä ole alkua, eikä loppua, ja jos ympyrä on kokoon pantu pyörivistä, hampailla varustetuista rattaista, niin täytyy sen vauhdin saatuaan lakkaamatta pyöriä?
Poika teki selittäessään eloisia liikkeitä ja silmät säteilivät voiton ja hillityn kunnianhimon riemua. Hermanni ei hänen selityksestään saanut suurtakaan selkoa, mutta se varmuus, jolla Santeri puhui, sai hänet puolittain uskomaan. Ainakin oli helppo olla uskovinaan. Hän oli kuitenkin kuullut, että moni mies oli ikiliikkujan tähden menettänyt järkensä, — ja hän mainitsi siitä Santerille.
— Ne eivät ole olleet viisaita alkaissaankaan, vastasi oppipoika itsetietoisen varmasti. — Ja ne eivät ole keksineet sitä oikein, niinkuin minä.
Senjälkeen poika alkoi ladella suunnitelmiaan. Itse keksintö jäi syrjäasiaksi siinä suuressa kuvitelmassa, jonka hän oli itsensä ja vastaisuutensa suhteen tehnyt. Hän vielä joskus valmistaa ikiliikkujan ja sitte hänestä tulee kuuluisa, niin kuuluisa ja mahtava mies, ett'ei toista sen vertaa. Ihmiset ympäri maailman puhuvat hänestä, hänen kuvansa pannaan lehtiin ja koko maailma saa tietää, että eräs suomalainen nuorukainen, Santeri Kuusela, on keksinyt mitä ennen häntä ei kukaan ole voinut keksiä. Hänestä tulee rikas ja hän matkustaa ympäri maailman ja käy joka ilta huveissa, syö hyvää ruokaa ja ostaa hienoja vaatteita. Mutta Hermanni ei saa tästä puhua kenellekään, ei edes toiselle suutarin oppilaalle, sillä se ei uskoisi, vaan ottaisi asian pilkatakseen.
Hermanni oli uskovinaan Santerin keksintöön ja säilytti huolellisesti salaisuutta. Hän ei koskaan ketään pilkannut, eikä hän voinut ymmärtää miten kukaan saattoi sellaista tehdä.
Santeria hän kovasti ihaili, se kun saattoi noin vain ilman mitään uskoa toiselle salaisuuksiaan, — sitä Hermanni ei koskaan voisi. Ikiliikkuja oli antanut hänenkin kuvitteilleen aihetta, mutta mitä sanoisi Santeri, jos hän sille kertoisi oman tulevaisuus-unelmansa ja asettaisi sen Santerin loistavan kuvan rinnalle? Hermanni ei ollut kunnianhimonen, hän ei haaveillut kuuluisuutta, eikä mainetta. Jos hän keksisi ikiliikkujan, niin… Hänen kuvitelmansa keskittyi väkisinkin vain siihen, minkä vaikutuksen keksintö tekisi Mooses-enoon. Eno katsoisi häntä silmiin entisajan katseella ja sanoisi: kas niin, poikani, sinä et ole hukkaan käynyt koulua, sinusta on tullut jotakin… Tällaista kuvitelmaa ei käynyt Santerille eikä kenellekään puhuminen. Hermannin suunnitelmat olivat yleensä kaikkikin sellaisia, että niitä tuskin voi sanoiksi vaihtaa.
Kaikki ihmiset olivat erilaisia kuin hän. Ne tiesivät jotakin, niillä oli kouraan tuntuvia suunnitelmia ja ne olivat varmoja asioistaan, — hänellä ei ollut mitään, eikä hän tietänyt mitään. Hän oli juro, harvasanainen ja ujo, ja siksi eivät toveritkaan hänestä välittäneet.