Hetken kuluttua Oskari tuli takaisin ulos ja käski Hermannin luokseen tikapuilta. Poika totteli. Veli tarttui tiukasti hänen ranteeseensa:
— Irvistitkö sinä patruunalle?
— Irvistin!
— Mitä varten?
— Kun se on tehnyt meille niin paljon vääryyttä.
— Ole vaiti! Hyi sinua, kuinka sinä olet tyhmä! Tule heti sisälle pyytämään anteeksi!
— En tule, en!
— Sinun täytyy tulla. Sinä olet tyhmä poika. Tule nyt, niin olet hyvä. Tule saliin paiskaamaan kättä patruunalle.
— En, en.
— Jos et sinä tule, niin et pääse hautausmaalle, uhkasi veli.