Ilta oli pimentynyt.
Hermanni sytytti lampun ja alkoi käytännöllisesti suunnitella tulevaisuuttaan.
Hän koettaa hankkia itselleen pienen, halpahintaisen palstatilan, mieluisimmin jonkun entisen torpan… Siinä on kaksi huonetta, pirtti ja kamari. Viime mainitusta hän laittaa itselleen kirjaston, jossa hän pitkinä talvi-iltoina rauhassa ja hätäilemättä saa syventyä elämän kummallisiin kysymyksiin.
Minkäänlaista karjaa hän ei pidä… Navetta, joka muutenkin on liian lähellä, saa väistyä pois ja karjapihan hän perkaa puutarhaksi. — Paikka saa olla hiukan syrjäinen. Tosin hän tuntee kaikki maantyöt, mutta häneltä puuttuu käytännöllistä harjotusta ja sen hän mieluisammin suorittaa yksin, kenenkään näkemättä. —
Uuteen kuvitelmaansa Hermanni oli niin ihastunut, ettei hän saanut unta silmiinsä koko sinä yönä. Tarkasti, pienimpiä yksityiskohtia myöten hän selvitteli itselleen vastaiset menettelytapansa. Aamupuoleen, kun kaikki oli täysin valmista, hän hiukan nukahti ja näki unta, miten Mooses-eno muokkasi Toivolan karjapihaa puutarhaksi ja istutti siihen kukkivia omenapuita.
Unensa Hermanni selitti hyväksi enteeksi. Pukeuduttuaan hän jälleen alkoi ajatella.
Hän on nyt parhaissa miehuuden voimissa, kookas, väkevä mies, eikä enää mikään poikanen… Harmitti, että oli näin kauan kulkenut toisten talutusnuorassa, kun oman alan kuitenkin jo aikoja sitte olisi pitänyt olla täysin selvillä. Vaikka kaikellahan lienee tarkotuksensa, ja kaikki on hyväksi, kun sen hyväkseen ottaa. Olihan hän nyt saanut kokea elämää tältäkin puolelta. Ehkä, jos hän alusta pitäen olisi jäänyt maalle, hän nyt katuisi, ett'ei ollut seurannut veljiään, ehkä tuntuisi raskaan työn teko vaikealta. Nyt sitävastoin hän tiesi antaa arvoa oman valinnan oikeudelle.
Hänen mielialansa oli suopea koko maailmaa kohtaan ja hän tunsi suurta kiitollisuutta, kun olivat antaneet hänelle tilaisuuden tutustua elämään.
Hänen kiitollisuutensa oli niin suuri, ett'ei hän hetkeäkään epäillyt, ett'eikö Vihtori vieläkin, kun kysymykseen tulee, auttaisi hänen pyrkimyksiään, vaikkakaan ne eivät enää käy Vihtorin toivomaan suuntaan.
Vakavin mielin ja tulevaisuudestaan varmana hän lähti veljensä luokse.