Neiti kyyristyi kokoon pöydän luo ja hänen harmaat hiuksensa tutisivat itkusta. Hän oli rakastanut lintuja ja nyt ne hänet jättivät eksyäkseen metsään ja joutuakseen haukkojen saaliiksi. — Kissa heräsi neidin itkuun ja alkoi lohduttaen hieroa selkäänsä emäntänsä poskea vastaan…
Mutta suuri ja sanomattoman ihana oli linnuille metsä. He lauloivat, niin että salo kaikui. Uroon ääni oli täyteläinen ja kirkas, naaraan oli vienoa viserrystä. He lentelivät ympäri, katselivat vapaata valtakuntaansa ja tunsivat olevansa kotona, josta he menneinä vankeuden aikoina olivat uneksineet. He kohoutuivat korkealle, ei ottanut sinikatto vastaan…
Illan suussa he laskeutuivat lepäämään hongan ylimmälle oksalle. Siinä he istuivat ja katselivat. Aurinko vaipui metsän taakse ja silloin linnut asettuivat kyljitysten, painoivat pään siiven alle, nukkuivat ja näkivät unta suuresta maailmastaan, metsistä, sinitaivaasta ja auringosta.
Tuli aamu, mutta aurinko ei noussut, sillä itäinen pilvi sen peitti. Ja maa oli verhoutunut ohueen, valkoiseen harsoon.
… Sitä eivät linnut nähneet, sillä vapauden ensi aamua odottaessaan olivat he vaipuneet kevään viimeisen lumen alle.
HÄÄTÖ
Sairas isäntä oli nukahtanut. Emäntä istui vuoteen ääressä raamattua lukien. Hänen silmänsä kulkivat sana sanalta, rivi riviltä eteenpäin, mutta eksyivät vihdoin pois kirjasta ja lukija vaipui mietteisiin.
Hän on jälleen nuori ja hänen ympärillään on iloa. Kesät ja talvet, lauhat ja kylmät säät, sateet ja auringon paisteet, ne ovat jälleen yhtenä ainoana elämän ilon kokonaisuutena. Älä naura, lapsi, naurava lapsi on itkevä ihminen! Se varotuskin naurattaa. Ihmiset ovat niin salaperäisiä, puhuvat suruista ja itkuista. Hän pelkää mörköjä, mutta eihän niitäkään ole. Ihmiset joutavia pelkäävät ja suotta pelottelevat. Pimeän tullen hän peittää päänsä, ummistaa silmänsä, silloin uni tulee pikemmin kuin aavistaakaan…
Sairas liikahti. Emäntä havahtui mietteistään.
— Ja vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa ja kuolon varjojen mailla, en minä pelkää… yritti hän lukea, mutta ajatukset kiirehtivät takaisin menneisyyteen.