— Jos niin on asian laita, tuumi emäntä, niin voithan ottaa viedäksesi Marille sanan, että se tulisi tänne katsomaan taloa ja tekemään varmemmat kaupat.
— Kyllähän minä, kyllähän minä, vastasi Leena iloisena; kauanko minä tästä Leustoon pistäyn.
* * * * *
Leuston Marin nuorimman veljen tytär, Elli, oli silloin tätinsä luona Helsingistä käsin kesää viettämässä, kun Leena saapui taloon Anttilan emännän asioissa.
Mari arvasi heti Leenan nähtyään, millä asioilla se kulki, sillä tätä oli jo kauan kierrellen puhuttu, eikä se enää mikään salaisuus ollut Marille. Kauan oli hän jo tietänyt, millä kannalla Esan sydämen ja Anttilan talon asiat olivat. Kun nyt Leena jälleen kaunopuheliaasti otti kuvatakseen, miten vanha emäntä jo oli väsynyt ja miten hartaasti se toivoi mieleistään vaimoa pojalleen, sellaista vaimoa, kuin se itsekin oli ollut, joka kykenisi astelemaan hänen askeleitaan ja jatkamaan siitä mihin hän lopettaa, — niin puuttui Marikin pian puheeseen. Hän sanoi jo kauan tunteneensa kutsumusta Anttilaan päin, sillä talo oli hyvä ja sen tavat hänen mielensä mukaiset. Niin että, jos se on Jumalan tahto, että hänestä tulee Esan vaimo, niin ei hän tahdo vastaan olla.
Asiasta sai pian Ellikin vihiä. Hän oli pitänyt tätiänsä auttamattomana vanhanapiikana, olipa jo ajatuksissaan asettunut tädin monien tavaroiden perijäksikin, oli muovaillut monista hameista peitteitä, mattoja, tyynynpäällisiä, — ja nyt olikin täti naimahommissa!
Perujen kadottaminen ei helsinkiläis-tyttöä suurestikaan vaivannut. Rahoihin asti ei hänen mielitekonsa vielä ollut ennättänyt nousta ja muun tavaran himosta ei nuoren sielun ole vaikea irtautua. Mutta muuten tuntui asia hänen mielestään peräti ihmeelliseltä.
Kuka oli se mies, joka oli tätiin rakastunut? Elli oli sillä iällä, jolloin avioliittoa ajatellaan vain rakkauden kannalta. Hänessä syntyi kova halu tutustua siihen mieheen, jonka sydämen täti oli vallottanut.
Hän pyrki tätinsä mukana Anttilaan.
Se nyt ei ollut oikein soveliasta, sillä Marilla oli syytä hävetä veljeään, Ellin isää. Hän olisi halusta tahtonut lykätä koko Anttilassa käyntinsä siksi, kunnes Elli jälleen olisi matkustanut pois, mutta odottaessa kävi aika pitkäksi.