— Ei, ei se tule, vastasi Esa.
Äiti ja Esa katsoivat toisiinsa, — tuskaa ilmaisi kumpaisenkin katse.
LAUANTAI-ILTA METSÄMAILLA
Lapset ovat asettuneet takan ääreen permannolle ja katselevat odotellen aikuisiin. Juhla on astunut huoneeseen ja he tietävät, että se tuo tullessaan salaperäisiä asioita, pelkoa ja satua. Se herättää henkiin kuolleet, rankaisee rikolliset, tappaa uhmaajat. Pahat ja hyvät henget ovat viikon olleet kytkeissä, lauantai-iltana ne vapautuvat ja taistelu alkaa. Hirviöt kiemurtelevat ihmisten läheisyydessä, etsivät sanoja, vaanivat kirouksia, tarttuvat kiinni varomattomaan ihmisparkaan ja vievät hänet riemuiten omaan pimeään kotimaahansa. Hyvätkin henget liikkuvat, mutta voitolle pääsevät he vasta aamupuolella yötä. Kun hirviöiden siipien suhina on lakannut kuulumasta pienokaisten korviin ja kun sydämen pelokas sykintä on tyyntynyt, vasta silloin on hyvien henkien aika tullut. Lapset silloin vaipuvat uneen herätäkseen raikkaaseen sunnuntai-aamuun. —
Mutta sinne on vielä pitkältä… Lapset vetävät jalat allensa, ett'ei mörkö mistään voisi varpaaseen tarttua. On lauantai-ilta, kauhujen otollisin aika.
Lapsuuden tunnelma on aikuisetkin vallannut. Iän rajana ei sydänmailla ole kuin erilaiset työt, mieli on kaikilla sama. Kun viikon askareet ovat lopetetut ja kun iloinen takkavalkea valaisee pyhäaattoisen pirtin ja tekee puhtaisiin vaatteisiin puetut ihmiset punervan ruskeiksi, silloin syntyvät mieliin ne haaveelliset kuvat, jotka järkkymättä säilyttävät valtansa kehdosta hautaan asti.
Ilta kuluu. Ensimäinen annos tervaskantoja on hiiltymäisillään. Emäntä lisää tulta, se lieskahtaa uusin voimin. Silloin alkavat tarinat.
Muori ottaa ensin puhuakseen. Hän on vanha ja paljon kokenut. Hän ei koskaan liioittele, sen lapset tietävät, eivätkä hänen tarinansa olekaan julmia eikä peloittavia, vaan hiljaisia, opettavaisia, ajan ja etäisyyden värittämiä.
— Siitä on kulunut monta, monta vuotta, kertoo muori, minä olin silloin nuori tyttönen…
Vanhuksen kertomus oman nuoruutensa ajoista on jo sellaisenaan tarua, siihen tuskin mitään tapausta tarvitsisi lisätä. Hän on niin vanha, niin kurttuinen, hänen äänensä on niin tärisevää ja hiljaista, että mielikuvituksen täytyy toimia täysin voimin saadakseen hänet nuoreksi. Se on tarua mitä hän sanoo, se on satua "oli kerran"…