— Minä lyön vetoa, että sinä et mene ensi yönä muorin luo aittaan, kinasi renki.
— Minä menen, vastasi tyttö.
Ja niin hän meni aittaan.
Renki hiipi hänen jälessään ja pisti aitan oven hiljaa ulkoapäin salpaan.
Melkein heti aittaan tultuaan tyttö katui tekoansa. Hän siunasi kolmasti itsensä ja kääntyi tullakseen pois, mutta ovi olikin kiinni.
Tyttö säikähti kovasti ja alkoi huutaa, mutta renki vain nauraa virnisteli, eikä ollut kuulevinaankaan tytön huutoa.
— Aukaiskaa Jumalan nimessä ovi — minun sieluni autuuden takia, — huusi tyttö, — muori liikuttaa itseään!
Vieläkään ei renki ollut tietävinään.
— Nyt muori jo istuu laudallaan, huusi tyttö, auttakaa!
Renki antoi tytön huutaa.