Vihdoin hän väsyneenä vetää verhot ikkunan eteen, sytyttää valon ja hankkiutuu levolle.
Huomenna matka käy eteenpäin. Ah, jos väistyisi sielun näännyttävä jännitys, silloin hänelle Italiakin hymyilisi, silloin hän eläisi taas.
* * * * *
Bolognan pinacotecassa. Johtuneeko silmän tottumuksesta vai mistä — Mariitta osaa jo nauttia paljon paremmin kuin Veneziassa. Guido Renin "Ecce Homo" liikuttaa hänen mieltänsä, vaikka se on pelkkä kynäluonnos. Rafaellon "Caecilia" saa hänet syvästi ihastumaan. Hän tulee Francian saliin. Äkkiä hän pysähtyy. Sebastian! Onko hän täälläkin? Mitä hän tahtoo Mariitalta?
Oikeastaan neitsyt Maria ja Jeesuslapsi ovat taulun keskuksena, ja enkeli soittaa heidän jalkainsa juuressa. Ympärillä on nunna, piispa ja monenlaisia pyhiä, mutta Mariitta kiintyy vain yhteen ainoaan, tuohon jalopiirteiseen nuorukaiseen, jonka henkevöitynyt, kärsimyksen kirkastama katse kääntyy ylöspäin, näkymättömiä kohti. Mariitasta tuntuu kuin hän tapaisi tuttavan, jota olisi halunnut välttää, ja joka kuitenkin tenhoten vetää puoleensa. Hän on sama Sebastian kuin Veneziassa, ainoastaan elävämpi ja ikäänkuin läheisempi inhimillisessä ihanuudessaan.
"Joka henkensä hukuttaa minun tähteni, hän löytää sen", on Jeesus sanonut. Se lause soi Mariitan sydämessä.
"Sebastian, etkö ole tyytyväinen minuun? Sen jälkeen kuin tapasimme, olen luvannut Jumalalle, etten tahdo enää jatkaa kulkuani ilman häntä. Minä luulen voivani tunnustaa, että sinä pistit sydämeeni. Yksi noista nuolista kirposi minuun. Se oli pyhä nuoli, sinun sydänveresi pyhittämä. Kiitän sinua siitä."
Mariitta riemastuu tästä ajatuksesta. Niin, sentähden tietysti Sebastian vielä kerran osuikin hänen tiellensä. Hänen piti saada kiittää.
Ja nyt — nyt eteenpäin, etelää ja kesää kohti! Firenzen kunnailla varmaan jo hedelmätarhat kukoistavat. Sidottu Sebastian raukka! Mutta hän, Mariitta, hän rientää onneensa ja vapauteensa — ei yksin, vaan Jumala mukanaan.
Hän on niin tottunut pois rauhasta menneinä vaikeina vuosinansa, ettei se äkkiä ota palatakseen. Tottahan se kumminkin tulee, kun hän vaan odottaa ja halajaa.