* * * * *

Tosiaankin — Firenze kukkii. Bobolin puistossa oksat nuokkuvat valkoisten ja punaisten kukkaterttujen runsaudesta, ja Via dei Colli voisi Mariitan mielestä yhtä hyvin olla paratiisin tie.

Mariitta asuu pienessä täysihoitolassa lähellä Ponte Vecchiota. Vanha, mustunut talo on aivan Arnon rannalla; ikkunastansa hän näkee sen veden virtailevan. Hän liikkuu ulkona kaduilla ja toreilla kuin taikamaailmassa. Ei hän enää välitä kulta-, hopea-, jalokivi- ja korukaupoista, kuten Veneziassa. Muinaiset palatsit ja kauniit kirkot yltäkylläisine taideaarteineen täyttävät ihmetyksellä hänen mielensä. Hän tuntee ikäänkuin hengittävänsä taidetta, kaikkialla, minne kääntyykin. Päivä päivältä hän huomaa paremmin, ettei hän ole tyhmä eikä mahdoton. Hän osaa nauttia, ja arvostelemaan ja ymmärtämäänkin hän kyllä oppii, kunhan silmä tarkistuu. Nyt hänellä on aikaa taidehistoriankin lukemiseen, ja täysihoitolasta hän saa ystävällisiä oppaita museomatkoillensa.

Kaikki voisi olla hyvin — niin erinomaisen hyvin… Ei hän itsekään käsitä, mitä puuttuu.

Hän on ruvennut joka aamu lukemaan raamattua, kuten nuorena tyttönä herätysaikoinansa. Mutta niinä hetkinä sydämen levoton tuska kovimmin tuntuu, kunnes hän sen hautaa päivän hyörinään ja moninaisiin vaikutelmiin.

Mariitta on käynyt aluksi Pitti-galleriassa, jo useaan kertaan. Nyt vasta hän aikoo siirtyä Uffizin jättiläiskokoelmiin. Tänään hän menee yksin, ei oppimaan, vaan ihastelemaan häiritsemättä.

Hän on juuri eteisessä kiinnittämässä hattua päähänsä, kun postilaatikkoon putoaa kirje. Mariitta ottaa sen esiin ja vavahtaa, nähdessään miehensä käsialan.

Siis vastaus hänen tiedonantoonsa! Ja suuttumuksen purkaus — tietysti.

Hän palaa huoneeseensa kirjettä avaamaan. Nyt hän luulee ymmärtävänsä oman alituisen jännityksensä. Tätä hetkeä hän on pelännyt. Hän riistää auki kuoren, ja sydän sykkii kuin haljetakseen.

Mitä tämä merkitsee? Juhanin rivit ovat aivan rauhalliset. Tai ei — miten sanoisi — kuultaahan niistä jyrkkien lauseiden takaa suuri levottomuus. Jonkinlainen hellä levottomuus.