Suihkukaivon vesi kohoaa viillyttävinä helmikaarina, kastanjaterttu pyyhkäisee hänen ohimoansa, lintu visertää pyökkipuun oksalla. Ainoakaan ihminen ei häiritse hänen yksinäisyyttänsä arkisena aamupäivänä.
Tuolla alempana lepää Palazzo Pitti. Olihan sielläkin pyhä Sebastian — hän on kaikkialla. Mariitta näki hänet siellä vain vilahdukselta, sillä taiteilijaoppaat säännöllisesti sivuuttivat sen pimeän nurkan, sanoen maalausta vähäpätöiseksi. Mutta hän tietää kumminkin, mitä taulussa oli, ja tällä hetkellä kuva leimahtaa elävöityneenä hänen sisäisen silmänsä eteen: Vuorelle polvistunut nuorukainen, joka omin käsin ojentaa nuolikimppua vainoojallensa. Vapaa, ei sidottu Sebastian. Varmaankin hänen eteensä juuri silloin oli asetettu valinta: Kristus ja kuolema — tai elämä rikkaine riemuinensa. Hän valitsi kuoleman.
Jospa hän kumminkin katui, kun tuskat alkoivat? Aavistiko hän ennakolta, kuinka nuolet koskevat kipeästi?
Hän ei katunut, — Mariitta tietää sen, — ei silloinkaan, kun hän vaikersi Jumalalta armahdusta. Jumala näki sen ja vastasi ylimaailmallisen kirkkauden lohdutuksella…
Veneziasta Firenzen Palazzo Pittiin — Mariitta huomaa kulkeneensa tarinan lopusta sen lähteelle. Nyt ajatukset palaavat takaisin samaa tietä: "Henkensä hukuttaminen" Kristuksen tähden — vapaaehtoisesti —, sitte tuskan määrättömyys, sitte taivaallinen voitto ja riemu — ja kaiken keskellä rauha, syvä, suuri, ihana rauha, siitä hetkestä, jona hän itse ratkaisi raskaan kohtalonsa, siihen asti, jolloin kruunu ja palmut jo siinsivät silmiin.
Rauha, rauha… se joka puuttuu Mariitan sydämestä…
Ei hän enää ole epätiedossa siitä, millä tiellä rauha on löydettävissä. Jeesuksen tiellä. "Joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, ei se voi olla oppilaani", sanoo Jeesus.
Tahtooko Mariitta? Oi, tahtooko?
Hän kätkee kasvonsa käsiinsä, ja nyyhkytykset puistattavat hänen koko ruumistansa.
"Minä lupasin alttarin ääressä, että tahdon olla Juhanin vaimo. Lupasin rakastaa häntä aina — ja olenkin kylmennyt — inhoon ja vihaan asti. Anna anteeksi, Jumalani, minä olen rikkonut lupaukseni, minä olen syntiä tehnyt!