Tyttö kääntyi häneen äkkiä kummastuneena. — Kuinka niin? Oletteko siis tekin muukalainen?
— Olen muukalainen Lago di Gardan rannoilta. Seitsemän vuotta olen vieraana asunut Roomassa.
— Vieraana — seitsemän vuotta?
— Teillä, neiti, ei ole aavistusta papiksi valmistautuvan miehen elämästä.
— Pidättekö taidetta syntinä? Tiedän monien hurskasten ihmisten hylkivän sitä, mutta minun mielestäni se on väärin tehty.
— En pidä syntinä, en enempää kuin tekään. Mutta olen valinnut osani.
Nuoruuteni on tarvittu muuhun, jotta nyt voisin olla kirkon palvelija.
— Tuohan on hirveätä! Te herätätte uteliaisuuteni ja innostutatte
kolmanteen tutkimuspiiriini: se on katolinen Rooma, paavikirkon Rooma.
Tai oikeastaan tämä piiri on neljäs. Alkukirkon Rooma on kolmas:
Colosseum, katakombit, Mamertinilainen vankila ja muut sellaiset.
— Entä viides?
— Rooman uudenaikainen elämä ja Italian kansanelämä. Ja vielä kuudes: luonto. Tämä Monte Pincio on hurmaava. Luontoa kai tekin sentään rakastatte. Nuo kukkaset kielivät. — Hän hymyili, nyökäten neilikoille, joita pappi yhä piti kädessänsä. — Vieläkö on pitkältä isolle lehtokujalle? Keskustelumme on ollut oikein hauska, aika on kulunut nopeasti.
— Niin, te olette avannut eteeni rikkaita näköaloja.