— Vieraita?
— Eräs roomalaiskatolinen pappi tahtoisi tutustua isään.
— Roomalaiskatolinen pappi? Keneltä sinä sen kuulit? Ehkä
Pater Hilarius. He ovat hyviä tiedemiehiä monessa luostarissa.
Luulenpa, Ester, että me siirrymme Firenzeen. Siellä Certosassa on
miniatyyritutkimus munkkien erikoisalana.
— Kuinka? Poisko Roomasta?
— Ei vielä, ei vielä. Muutaman viikon kuluttua. Niin, missä hän on — se pappi? Mitä hän tahtoo?
Ester joutui hämillensä. Kuinka saisi aseman selitetyksi isälle? Hän päätti mutkailematta käydä asiaan käsiksi.
— Olen tutustunut pappiin, jonka nimi ei ole Hilarius, vaan Valerius. Hän kysyi osotettamme, ja minä sanoin, että isää voi parhaiten tavata iltasilla. Ei hän nyt vielä ole täällä, mutta ehkä hän tulee.
— Jaha, jaha, minä ymmärrän. Kuules, Ester, minä kirjoittaisin paikalla muistiin nämä tärkeät asiat… Löysin juuri erään yhtymäkohdan. Sivu 299 — olihan se oikein? Kas tuossa. Jos hän tulee, sano, että hän odottaisi neiti Peppin salissa.
Viimeisen lauseen tohtori jo mumisi papereittensa seasta.
Ester hiipi huoneeseensa. Isä oli tänä iltana auttamattomassa professorikuumeessa; ei maksanut vaivaa yrittääkään.