Phebe orjatar on heittäytynyt Aeliuksen jalkoihin. — Armoa, armoa, — hän nyyhkyttää. — Herra, älä anna heidän viedä minua! Katso, nämä pitkien terävien neulojen haavat tuottavat minulle jo kyllin tuskaa!
Aelius katsoo tytön rukoileviin silmiin ja havaitsee ne varsin kauniiksi. Eikä tuo runsas ruskea tukka tarvitse tekokiharoita eikä kummallisia kampauslaitteita, ollaksensa täysin ihastuttava. Sääli hänen pehmeätä ihoansakin. Kiukkuisen kaunottaren jakelemat neulanpistokset eivät sitä vielä ole pilanneet; se voidaan parantaa.
— Käyköön pyyntösi mukaan, — hän vastaa huolettomasti. — Minuun sinä turvasit, niinpä ole minun, koska valtijattaresi on sinut hylännyt. Kas niin, Phebe, lakkaa itkemästä, se on rumaa. Hoi, orja, Rufus! Vie tämä tyttö naisten puolelle voideltavaksi ja puettavaksi. Ei ruoskita, koristettakoon hänet! Rufus, sinä voit tuoda hänet illalla minun cubiculumiini. Ei, odotas — tänään toivoakseni saan parempaakin huvitusta… ja huomenna suuret näytelmät sirkuksessa… ja sen jälkeen — niin, kyllä käsken, jahka soveltuu. Tyttö pitäköön itsensä valmiina.
— Kautta Jupiterin, kananpojat kai jo jäähtyvät ja kovettuvat, — huoahtaa jalo Aelius. — Kuumakin on ja janottaa. Totisesti, ensin minä syön pari palaa ja juon yhden amphoran falernolaista. Sitte haen lintuni ja sitte —
Pienen tricliniumin seinät ovat maalauksilla peitetyt, katto hohtaa heleävärisistä korko-ornamenteista, ja lattia on kiiltävää kuvamosaikkia. Pronssit ja hopeat upeilevat pöydällä, joka on ylellisesti katettu yhdelle ainoalle. Aelius aterioitsee, loikoen pehmeällä, kirjaillulla leposohvalla.
— Suvaitseeko minun herrani, että harpputytöt soittavat? — kysyy kumartava orja.
— En välitä, — Aelius viittaa torjuvasti. — Ota pois kananpojat.
Nouda seuraava ruokalaji. Minun on kiire.
Tosiaankin hän suoriutuu aamiaisestansa tavattoman nopsasti. Tuskin hän puree palasiansa, huuhtoo ne vain viinillä alas.
Puolta tuntia myöhemmin hän jo on menossa lintukauppaan, joka sijaitsee viereisessä pikku talossa.
Puoti on kaitainen ja vaatimaton, mutta erinomaisen puhdas ja miellyttävä. Myymäpöydällä ja seinähyllyillä on häkki häkin vieressä, ja ilma soi moniäänisistä iloviserryksistä, ikäänkuin metsien vapaat asukkaat eivät vankeuttaan tuntisikaan raskaaksi tänä päivänpaisteisena aamuna. Ystävällinen käsi on täyttänyt vedellä jokaisen linnun juoma-astian, tuonut toukkia ja muurahaisten munia, sirotellut marjoja, hampunsiemeniä tai hirssijyviä ja asettanut häkkien lomiin terracottamaljoja vihreine oksineen, tuoreine kukkineen sinne tänne silmän ihastukseksi.