Mutta ei hän osaa kaihomielisenä haaveilla, ja odottavan aika on sietämättömän pitkä. Hän huutaa Rufus orjaansa. — Mene, vie kutsu ystävälleni Urbanukselle. Hän voi tulla pelaamaan noppaa tai panemaan vetoja huomisista arenataisteluista. Lintukin maksoi turhan vähän. Mihin minä rahani panisin? —
Hän heittäytyy leposohvallensa punnitsemaan mielessään gladiaattorien ominaisuuksia ja muistelemaan Illina immen kullanpunervaa tukkaa.
* * * * *
— Tyttäreni, sinä olet viaton kuin kyyhkynen, — sanoo kauppias Illinalle. — Varo Aelius herraa! Hänen silmissään on palo, joka tietää pahaa.
— Enkelit varjelevat minua, — vastaa tyttö kirkkaasti hymyillen. —
Mitäpä hän minulle tekisi?
— Mitä tahansa. Ja enkö ole sanonut, että jättäisit loruamatta enkeleistäsi ja muista tyhmyyksistä. Isoäiti on vanhuudenhöperö ja panee pääsi pyörälle. Varo, sanon minä, kun astut sen elostelijan taloon. Menisin itse, ellen pelkäisi hänen liiaksi suuttuvan. Laululintuja ostetaan vähän näihin aikoihin, me saamme paraat tulot rikasten keittiöistä. Jos hän tahtoo, voi hän yhtä hyvin tilata varastonsa vaikkapa kaupungin toiselta ääreltä asti. Ei, Illina parka, ei auta — sinun täytyy mennä. Mutta muista: varo itseäsi!
— Kiitos neuvosta, isäni, — hän vastaa vakavana.
— Puh, ilma on kuuma, — huokaa kauppias oikoen käsivarsiansa ja haukotellen. — Tämmöistä oli kuusitoista vuotta takaperin suuren maanjäristyksen edellä. Ei vesipisaraakaan ylhäältä, paitsi ukkosen ja salamain mukana. Viimeinen rajuilma oli kauhea, luulin sen kaatavan katot ja seinät. Mutta nyt on taivas kirkas, ei näy pilvenhattaraakaan. Lähde liikkumaan, tyttö, hae ystävättäriä seuraksesi ja kävele vilpoiselle rannalle! Vielä on aikaa iltapuoleen asti. Sinä istut liiaksi isoäidin ahtaassa huoneessa.
— Juuri olenkin aikeissa lähteä. Noudan vain huntuni ja pyydän Syntycheä pitämään tänään isoäidistä huolta. Syntyche raukka, hänkin tarvitsisi ulkoilmaa, hän on niin hento ja nuori. Sallitko, isä, että sopivaan aikaan annan hänelle vähän vapautta?
— Orjalle? Meidän ainoalle orjallemme? Mitä mielettömyyksiä se on? Illina, sinä et tule maailmassa toimeen. Jos olisit rikas, köyhtyisit heti ja kaikki orjasi tekisivät kapinan. Pitää osata etuansa valvoa ja olla kova, oikein kova, jos tarvitaan.