Mutta mitä merkitsee viheliäisen sokean linnun elämä tai kuolema, kun hän itse ei ole saanut pyydystetyksi sitä oikeata lintua, jota hän koko sielullaan ja ruumiillaan halajaa?
Vihdoin hän talttuu niin paljon, että malttaa järjellisesti ajatella.
Hän kutsuttaa luoksensa Pheben, joka saapuu vielä hiukan kalpeana, mutta viehättävän sirona valkeassa puvussaan ja uusissa koristeissaan. Kun hän astuu Aeliuksen eteen, leviää purppuranpuna hänen vaaleille poskilleen.
Hetken Aelius katsoo häntä mielihyvällä, mutta kysyy sitte kiireisesti ja vakavasti:
— Phebe, voinko luottaa sinuun?
— Herrani, pyydä minulta mitä tahdot! Kaikkineni olen sinun vallassasi, palvelukseesi valmis.
— Tunnetko lintukauppiaan orjattaria?
— Hänellä on vain yksi orjatar, Syntyche. Olen nähnyt hänen kantavan kaivolta vettä.
— Eikö hän siis ole tuttavasi tai ystäväsi?
Phebe tulee pahoillensa, kun jumaloitu Aelius sellaista kysyy.