— Herrani, hän on tavallinen halpa tyttö, sitäpaitsi tuskin täysi-ikäinenkään. Sinä tiedät, että valtijatar täällä korotti minut omaan huonepalvelukseensa.
Aelius ei voi olla hymähtämättä tytön huvittavalle turhamielisyydelle.
— Niin, niin, minä ymmärrän, tuommoinen Syntyche ei ole sinun seurasi arvoinen. Mutta etkö ole sattunut kuulemaan hänestä mitään? Voiko häneltä urkkia tietoja ja saako hänet helposti lahjotuksi?
— Koetan tehdä kaiken, mitä käsket, herrani. Näihin aikoihin, ennen pimeän tuloa, hän varmaan on kaivolla, niinkuin muutkin tytöt.
— Siis mene, ota selko, ketkä lintukauppiaan talosta aikovat huomisiin sirkusnäytäntöihin ja ketkä jäävät kotiin. Kuule, — Aelius tarttuu lähentelevästi hänen käteensä ja vetää hänet äkkiä puoleensa, — jos hyvin onnistut, saat palattuasi jäädä luokseni.
Kuten aamullakin, tyttö kiihkeästi suutelee hänen viittansa lievettä ja rientää matkaansa innosta ja onnesta säteilevänä.
Varsin pian hän tuo vastauksen: kauppias menee, mutta hänen tyttärensä ei harrasta verisiä taisteluita ja jää yksin pitämään huolta myymälästä. Syntyche ei pääse sirkukseen, hänen täytyy hoitaa sairasta isoäitiä. Hän sanoo tekevänsä sen mielellään, sillä emäntänsä takia hän uhraisi vaikka henkensä.
— Niinpä uhratkoon, jos on tarvis, — mutisee Aelius. — Hyvä näinkin. Huomenna siis, ja Venus itse olkoon minun apunani! Tule, pikku Phebe, nyt en jaksa ajatella mitään näitten ponnistusten jälkeen. Sinä voit huvittaa minua.
* * * * *
Pimeys laskee, yön siivet suhajavat. Ilma on raskas ja rajusäätä ennustava. Pompeiji valvoo synnissä. Pompeiji nukkuu huolettomuuden rauhassa.